Adyn ja Iivan päiväkirja: toukokuuta 2013

Sunnuntai 26.5 2013

Iiva herätti sunnuntaiaamuna jo kello 4.. Yleensä nämä ei herätä koskaan vaan lojuvat niin kauan sängyssä että ne herätetään. Pakkailin siinä sitten loppuja kamoja ja yritin mennä takaisin nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullut. Ei muuta kun vaatteet päälle, kamat ja koirat autoon ja menoksi. Ajoin ensin aamupissatuspaikalle peltotielle. Järjestelin autoa sillä aikaa kun koirat touhusivat ja tekivät tarpeitaan.. Kun huusin niitä takaisin autolle Ady oli ilman pantaa. Se oli siis tiputtanut jo toisen pannan. Kai se on uskottava että ne olivat liian isoja. No, varapanta kaulaan ja menoksi. Kello oli 6.30.

Ajeltiin Loviisan päin ja sieltä jostain käännyttiin sitten Mikkeliin päin jossa pysähdyttiin huoltsikalla. Kävin ostamassa suklaata ja jäätelöä, koiratkin saivat omat Puffetinsa. Ady hotki omansa kahdessa haukussa, Iiva nuoleskeli ja nautiskeli omaansa.

Sieltä matka sitten jatkui kohti Vuokattia josta olin varannut huoneiston sunnuntai-maanantai väliselle yölle. Puuduttavan matkan jälkeen oltiin perillä, muutama kerta täytyi pysähtyä jaloittelemaan, kaasujalkaa rupesi vetämään ja kantapäätä pakottamaan. Vuokatissa kävin ensin syömässä Amarillossa ja koiratkin sai tulla siihen terassille norkoilemaan, tai terassin aidan toiselle puolelle. Sitten päikkärit, muutama tunti hereilläoloa illalla, koirien lyhyt lenkitys ja takaisin nukkumaan. Aamulla 7 aikoihin lähdin taas ajelemaan.

Maanantai 27.5 2013

Ennen kun päästiin Kuusamoon näin ekat porot laiduntamassa tien vierellä.

Muutenkin näkymät muuttuivat, tiet suorenivat entisestään, mäet kasvoivat jne.

Silmänkantamattomiin suoraa tietää..

Takapenkin tunnelmia

Koti jäi kauas taakse

Kuusamossa kävin kaupassa jonka jälkeen pystyin vihdoinkin näppäilemään navigaattoriin Oulangan luontokeskuksen osoitteen. Reilun tunnin ajomatkan ja jumalattoman pitkän hiekkatien jälkeen oltiin perillä, parkkipaikan ojassa oli lunta. Vaihdoin kengät, pakkasin repun ja valjastin koirat. Kävin nopeasti tarkastamassa ”asiakaspalvelusta” reitin alun ja huomioitavat asiat ja lähdin liikkeelle.

Olin ajatellut kiertää Hiiden Hurmoksen mutta huomasin että seuraavalle päivälle suunnittelemani Könkään Keino menee yli puolet matkasta samaa reittiä niin yhdistin sitten ne reitit. Ensin oli vuorotellen portaita ylös ja alas, käveltiin Oulankajoen viertä ja kun tultiin risteykseen käännyttiin oikealle niin että kierrettiin vastapäivää.

Vakoilumajassa

Oulankajoen viertä

Portaita alaspäin..

..ja ylöspäin

Ensin polku vei metsän läpi, tultiin poroaitauksille, kiivettiin näköalatorniin (joka ei kylläkään kamalan korkea ollut) ja sitten oltiinkin jo Hiidenlammella ja pitkospuilla. Ady on kävellyt jonkin verran pitkospuilla ja kävelikin hyvin niillä mutta Iiva otti jotain ongelmaa niistä, jouduttiin keskustelemaan hyvä tovi miten ja missä kävellään, että poukkoileminen ei sovi ja että Adyä ei voi taklata alas vain sen takia että haluaa ohittaa, joka ei siis myöskään ollut sallittua. Onneksi Iiva kuitenkin sitten taipui kohtaloonsa ja käveli nätisti pitkospuita pitkin. Ei siinä nyt sinällään ollut mitään syytä miksi se ei olisi voinut kävellä vieressä mutta halusin että se opettelee kävelemään puita pitkin jos joskus tulee tilanne jolloin ei voi poukkoilla miten sattuu. Välillä tytöt yrittivät juoda lammesta mutta reuna oli niin jyrkkä ja pehmeä että se oli vaikeaa.

Kiivettiin näköalatorniin

Iiva katselee poroaitauksia

Hiidenlammen viertä kuljettiin pitkospuilla

Poseerausta Hiidenlammella

Lampien jälkeen käveltiin taas metsässä joka sitten muuttui sellaiseksi harvaksi metsäksi. Puissa oli paljon naavaa ja keloja oli sekä kaatuneina että pystyssä.

Naavaa

Tultiin risteykseen jossa yhteen suuntaan meni iso karhun kierros ja toiseen se minne meidän piti mennä, en tiedä miten en tajunnut ohjeistusta vai mikä sekoitti mutta lähdin just sinne minne ei pitänyt mennä. Kävelinkin ihan tyytyväisenä jonkin matkaa, päästin koirat vilvoittelemaan puroon ja vähän myöhemmin Oulankajokeen ja jatkoin vielä matkaa kunnes epäily iski. Polku ei enää ollut sellaista tosi helposti kuljettavaa ja mielestäni reitin olisi pitänyt kääntyä vasemmalle eikä oikealle niin kuin se nyt teki. Reppureissaajat oli myös vaihtunut rinkkareissaajiin..Jalkapohjia/päkiöiden ulkoreunaa hiersi ja samalla kun istahdin korjaamaan sukkia ja kenkiä niin katsoin karttaa ja jep, huti oli menty. Ei nyt hirveästi mutta ehkä sellaiset 1-1½ km.., no ei muuta kuin takaisinpäin.

Ady ja Iiva Oulankajoessa

Ja nyt kun katsoin sitä opastetta niin ei siinä kyllä olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista valita väärää, mutta näitä nyt sattuu.. Kiivettiin ylämäkeen sellaisen harjanteen reunalle mitä sitten käveltiinkiin näköalapaikalle asti, istuskeltiin siinä hetki, otin kengät pois ja kirosin etten ollut tajunnut vaihtaa kunnollisia sukkia jalkaan lähtiessäni. Join vettä ja otin valokuvia, Ady katseli maisemia ja Iiva otti lepoa. Tästä jatkettiin taas matkaa, polku kulki edelleen sen jyrkänteen viertä Oulankajoen vieressä/yläpuolella. Iiva käveli nenä pystyssä, pysähteli välillä ja otti pitkiä henkosia, mikäköhän tuoksui niin hyvälle?

Tultiin Kiutakönkäälle, upea paikka, vesi kuohui ja pauhasi, vastapäinen kallionseinämä oli punainen ja hurjan korkea. Ihasteltiin sitä jonkinaikaa, valokuvattiin ja jatkettiin matkaa, nyt oltiinkin jo ihan loppumetreillä, vielä niitä ylös-alas portaita ja niin oltiinkin perillä lähtöpisteessä. Päkiät oli kyllä tosi hellänä.. Takana sellaiset 10 km..

Ajoin sieltä mökille jonka olin vuokrannut Rukan läheltä, tyhjensin tavarat autosta, ruoat jääkaappiin, koirien ruuat turpoamaan ja suihkun kautta sänkyyn, ensin valokuvien läpikäyminen (onneksi muistin ottaa tietokoneen mukaan) ja sitten päikkärit, illalla taas pari tuntia hereillä huomista suunnitellen ja takaisin nukkumaan.

Tiistai 28.5 2013

Tiistaina herättyäni syötiin aamupalat, tehtiin eväät ja lähdettiin matkaan. Nyt PohjoisOulangalle Kanjonin kurkkaukselle. Viimeiset melkein 10 kilometriä mentiin taas hiekkateitä pitkin, kiviä, kuoppia ja ryskytystä.. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja, kello oli vähän yli puolenpäivän. Aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta. Ensimmäiset pari kilometriä oli sellaista harvaa metsikköä ja oli tosi kuuma, onneksi siellä oli tiuhaan ja tasaisesti ojia ja muita lätäköitä joissa koirat kävi viilentymässä ja juomassa. Päädyinkin rikkomaan sääntöjä ja lakeja, pääsivätpähän vapaasti veteen aina kun oli tarvis. Iiva kävi myös jossain punaisenruskeassa liejussa seisomassa..

Iiva ja lieju

Vähän ennen puoltaväliä reittiä tultiin Kirkasvetiselle lammelle, siellä oli taukopaikka ja pysähdyttiinkiin siihen. Iiva oli kovasti menossa uimaan ja tarvitsi vain vähän kannustusta ja kepinheittoa niin sujahtikin reunalta uimaan, vähänkö siitä lähti paskavana veteen kun se lieju lähti irti.. ;) Adykin halusi ihan selvästi uimaan, keinui siinä reunalla mutta rohkeus ei riittänyt, tuuppasin sitä vähän (hyi, paha minä) ja siellä oli, sen jälkeen se menikin sitten ihan itse kun huomasi ettei se ole vaarallista. Iiva uiskenteli vähän väliä, haki keppejä ja teki muuten vaan kierroksia vedessä, Ady ui lähinnä rannassa rantaviivaa pitkin. Paikalle saapui myös perhe, eikä nekään mitään pyhimyksiä ollut, sytyttivät tulen vaikka olikin tulentekokielto. Tuli vähän parempi omatunto kun en ollut ainoa joka rikkoi sääntöjä.

Iiva ja liejuvana

"Yhteistyötä"

Iiva tasapainoili veteen kaatuneen, sammaloituneen puunrungon päällä, Ady kuseskeli..

Jatkettiin matkaa lammen ympäri ja ruvettiin kiipeämään kanjonille. Ihmeen kivuttomasti se nouseminen meni, olin vähän kauhuissani lähtenyt liikkeelle kun ajattelin että saan sydärin jossain umpikorvessa mutta hyvin se meni ja hyvillä mielin pääsin huipulle. WAU!! Valokuvasin taas hullunlailla maisemia, tosin kun en saa kuviin sitä kolmiulotteisuutta niin tunne ei välity, mutta oli kyllä hienoa, ja korkealla oltiin, ja jyrkät tiputukset..

Pölvästiffit

Iia katselee kanjonia

Tyypit pakotettiin taas posettamaan, takan näkyy kanjoni

Posetusta järvimaisemaa vastaan

Laskeuduttiin huipulta alaspäin ja tultiin toiselle taukopaikalle, siellä oli myös riippusilta. Ennen eväitä käveltiin sitä riippusiltaa pitkin toiselle puolelle ja takaisin. Ady johti letkaa ja se meni ihan yli odotusten, en ollut ajatellut että riippusillat tuottaisivat ongelmia mutta en myöskään että ne menisivät noin hyvin. Iivaa vähän jänskätti siinä puolessavälissä, ja kun kerkesin yhtä pitkälle, tajusin miksi, kun katsoi alaspäin tuntui siltä kun riippusilta kippaisi. Tiedättekö Linnanmäellä Vekkulitalossa sen pyörivän putken jonka läpi pitää kävellä siltaa pitkin, no sama fiilis tuli tuossa. Hui! Itse sain tunteen hallintaan katsomalla suoraan eteenpäin metsään joka oli kiinteä, veden virtaus sillan alapuolella varmaan teki sen tunteen että silta lähtee kääntymään ympäri. Iiva kuitenkin uskalsi jatkaa kun vähän kannusti, ja kun käännyttiin takaisin niin hyvin se tuli takaisinkinpäin Adyn peesissä.

Ensimmäistä kertaa riippusillalla

Ja takaisinpäin

Sitten syötiin eväitä pöydän ääressä.

Olehyvää odotellessa

Ensin eväsleivät..

Sitten tomaatit

Parkkipaikalle päästyä siellä oli pariskunta, kyseli matkan kestoa, ja tarkistinkin sen sportstrackerista, 6 km ja vajaa 3 tuntia, hitaasti kävelty ja useasti pysähdytty. He kyselivät tulentekopaikkoja ja sanoin että siellä on pari paikkaa mutta että on tulentekokielto, eivät kuulemma aio noudattaa.. Taas tuli vähän parempi omatunto. Ja kyllä, päkiät olivat taas ihan sika kipeät, niissä ei ole rakkulaa tai ihorikkoa mutta joku hiertymä siellä on joka häiritsee ja sattuu ihan pirusti, pari ekaa kilsaa menee suht kivuttomasti mutta sitten se kipu alkaa, ei yhtään kivaa.

Mökille päästyäni söin ja kävin taas läpi valokuvat. Nukuin pitkät päikkärit, heräsin, katselin tv:tä, kävin suihkussa, söin ja rupesin kirjoittamaan valmiiksi näitä blogitekstejä. Nyt kello on 3 yöllä ;) ja suunnittelen lähteväni huomenna Riisitunturille, olen valinnut sellaisen lyhyemmän reitin, josko päkiät eivät ärsyyntyisi liikaa, riippuen siitä niin menen torstaina joko pienelle karhunkierrokselle jonne ehdottomasti haluaisin, mutta jos jalkapohjat kiukuttelevat huomenna lyhyellä matkalla en uskalla lähteä pitkälle ja vaativaksi kuvaillulle pienelle karhunkierrokselle, ei ole kiva jos jalkapohjat kipeytyvät 2 kilometrin kohdalla, ovat pirun kipeät 5 kilometrin kohdalla ja sitten olisi vielä 7 kilometriä jäljellä.. Vaihtoehtona joku reissu Riisitunturilla. Perjantaina lähden kotiopäin, ajattelin pysähtyä Kuusamon suurpetokeskuksessa ja ajaa ilman yöpymistä kotiin asti..

Keskiviikko 29.3 2013

Tänään nukuttiin pitkään (eilisestä valvomisesta johtuen) ja sluibattiin koko aamupäivä. Puolenpäivän jälkeen lähdettiin ajamaan Riisitunturille päin. Auton lämpömittari näytti +25 astetta, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Jätettiin auto parkkiin ja mentiin ensin tutustumaan esitetauluihin. Siinä lukiessani esitteitä reitiltä palaava nainen moikkasi ja kysyi että onko nuo ne englantia puhuvat koirat. Oli kuulemma törmännyt meihin toissapäivänä. Ai miten niin olen hokenut koirille ”sitt” –käskyä ;). Korjasin koirien olevan ruotsinkielisiä. Rouva halusi valokuvata tyttöjä ja ihaili niitä kaukaa. ”On kyllä kivan näköisiä ja varmaan kilttejä mutta en nyt tule lähemmäs”. Hyvä idea, yksi kappale tiikeriraidallista olisi meinaan ollut samantein sylissä. Tuskin Adykään olisi huonoksi kakkoseksi jäänyt.

Lähdettiin nousemaan polkua pitkin ylöspäin, reitin nimi oli Riisin Rääpäisy. Aika tuskaista kävellä ylämäkeen tuossa helteessä, ja alkumatkasta ei tuullut ollenkaan. Pysähtelin muutaman kerran varjoon ja Ady innostui piehtaroimaan. Iiva söi keppejä, ylläri. Onneksi vastaan juoksenteli irtioleva corgi, siihen loppui taas minun sääntöjen ja määräysten noudattaminen, päästin koirat irti, ”jos ei muutkaan niin en minäkään”. Sain yhden käden vapaaksi ja koirat saivat tallustella vapaana, pääsivät myös vilvoittelemaan vesilätäköihin. Riisitunturin huipulle oli matkaa 1,7 kilometriä ja kyllä kannatti kiivetä. Ihan mielettömän kaunista, ja kuinka pitkälle sitä näkikään. Istuskeltiin hetki, tai siis minä istuin, koirat riehuivat, ennen kun jatkettiin matkaa.

Alkumatkasta

Ady kuseksi koko Riisin Rääpäisyn omakseen, "mun maat"

Ylhäällä, toiseen suuntaan avautui järvi- ja tunturimaisemaa

Ja toiseen suuntaan pelkkää tunturia

Loppumatka menikin sitten alamäkeen kiemuraista polkua pitkin, Ady piehtaroi monta kertaa, se varmaan tykkää kun oli sellaista karheata se kasvillisuus. Lätäköitä ja lampiakin oli nyt tiheämmässä ja jokaisessa piti käydä. Eväitä syötiin ihan reitin lopussa, Ady hotki taas oman reissarinsa mutta Iiva nautiskeli, se oli ihan että, mmm; reissaria, yrttilevitettä, juustoa ja makkaraa, onpa hyvää! Ady on lähinnä että ”söin jo, ai mitä? en tiedä, anna lisää!!”

Käveltiin hiljakseen alaspäin maisemia ihaillen, tunturimaisemat oli kyllä lumoavan kauniita

Tunturilampi

Pitkospuurallia

Evästauko

Ady vahtii Iivan syömistä :)

Iiva-alaleuka ja reissarin syönti

Saiskos lisää?

Maalissa

Reitti oli 4,3 kilometriä pitkä ja kaikkinensa aikaa meni vajaat 2½ tuntia.

Paluumatkalla näin poron jolla oli valtavat sarvet ja pysähdyin valokuvaamaan sitä autosta.

Matkan varrella pysähdyin taas uittamaan koirat että saisin läähätyksen loppumaan, se on kyllä toimiva keino.

Ajettiin Käylään tankkaamaan ja kävin kaupassa ostamassa jätskit, tytöt sai taas vanilja Puffetit. Ady söi omansa 3 sekunnissa. Rukalla huomasin taas tien vieressä muutaman poron, ja siinä oli myös vauvaporo, nämä tyypit ei välittänyt vaikka nousin autosta ja otin kuvia. Jatkoin matkaa ja parinsadan metrin päässä sain taas pysäyttää auton, tokka poroja vasoineen seisoi keskellä tietä. Osa vaan seistä möllötti, osa söi tien vieressä ojissa ja osa kuseskeli tielle. Tässä porukassa oli useampi vasa, joista yksi oli ihan ylisuloinen, se oli lumivalkoinen. Näitäkään ei häirinnyt se että nousin autosta valokuvaamaan niitä. Nämä pitivät myös ääntä, se kuulosti siltä kun ne olisivat sanoneet ”ugh”.

Soma, eikö?

Ainiin, unohdin mainita että kävelin tänään crocseissa ja nyt jalkapohjiin ei sattunut ollenkaan. Ajattelin lähteä huomenna pienelle karhunkierrokselle crocseissa ja laittaa Merrelit reppuun, vaihtelen kenkiä sitten matkanvarrella tarpeen mukaan.

To 30.5 2013

Tänään oli vuorossa pieni karhunkierros. Auton mittari näytti +21 astetta kun lähdettiin liikkeelle mutta oli vielä aamupäivää ja aurinko paistoi taas pilveettömältä taivaalta joten tiesin päivästä tulevan kuuma. Kävin basecampissa kysymässä reitistä ja onneksi tyyppi ehdotti kulkemaan myötäpäivään eikä vastapäivään niin kuin esitteessä luki.

Heti alun porrasjumpan jälkeen oltiinkin ensimmäisellä nähtävyydellä eli Myllykoskella ja siitä matka jatkui riippusillan yli. Reitti jatkui metsämaisemissa ja lampien ja soiden viertä.

Myllykoskella

Myllykosken riippusilta

Myllykoski

Ensimmäinen lampi, kovasti olisi tehnyt mieli uimaan mutta uskallus ei riittänyt kun reuna oli niin jyrkkä

Seuraavalla lammella Iiva kävi kastautumassa

Seuraavaksi tultiin Kallioportille, kiivettiin muutamia rappusia ylös ja niin sitä oltiin korkealla. Siis tosi korkealla. Näköalatasanne oli jokseenkin pelottava, valtava pudotus ja ihan pystysuoraa seinämä eikä mitään aitaa tai muuta turvallisuusvehjettä estämässä putoamista, en uskaltanut mennä kovin lähelle reunaa. Pelkään että korkea paikka alkaa huimata ja joku tuulenpuuska tiputtaa minut ;) Tässä vaiheessa olin siis kiitollinen että oli ohjeistettu kulkemaan myötäpäivään koska nyt oli vuorossa 252 porrasta, jotka me siis nyt kuljettiin alaspäin, ylöspäin olisi ollut ihan liian rankkaa.. En halua edes ajatella millaista niiden kiipeäminen olisi ollut.

Alas tultua matka jatkui taas metsässä, polun vieressä kulki sellainen pieni puro jossa oli ihan tosi kirkasta vettä.

Kallioportille kiipeämistä

Vaikka rappusia oli paljon, oli niitä kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin toiseen suuntaan kulkiessa

Kallioportin katolla, tuosta mihin juuret loppuvat niin siitä oli se pystyseinä pudotus kauas alas

252 rappusen laskeutuminen alkoi

Alhaalla

Seuraavaksi tultiin Harrisuvannolle. Siellä oli jonkun verran ihmisiä syömässä eväitä ja yksi espanjalainen ryhmä. Ensin jumituttiin Espanjalaisten luokse jotka halusivat silitellä koiria ja seuraavaksi sellaisen suomalaisen ryhmän luokse jonka yksi jäsen oli ylitsevuotavan eläinrakas. Huomion, silitysten ja rapsutusten lisäksi tämä nainen syötti tytöille eväsleipänsä ja kumpikin sai kokonaisen makkaran. Ja sitten piti vielä valokuvata. Voin kertoa että tällä naisella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada koiria katsomaan terhakkaasti kameraan, toisin kun minulla ;)

Sitten tultiinkin jo toiselle riippusillalle, tämä oli vähän edellistä pidempi. Ylitys sujui taas oikein hyvin, mitä nyt vähän koirien varpaat kääntyivät ulospäin ja vähän liikkuivat matalampana kun silta heilui keskivaiheilla, mutta liikkuivat kuitenkin koko ajan ja heti kun sillan liike väheni niin kävely normalisoitui.

Matka jatkui veden viertä kulkien ja tällä matkalla olikin ensimmäisen kerran jotain hyttysen tapaisia siivekkäitä, mutta ei ne kyllä voineet hyttysiä olla kun ne ei inissyt eikä pistänyt. Sitten alkoikin nouseminen portaita pitkin ja seuraavat monta kilometriä seurailtiin Kitkajokea, aina välillä siitä näki jonkun pienen pätkän mutta sen kuuli kokoajan. Tämä pätkä oli aika tylsä, ja crocseista huolimatta oikean jalan päkiää alkoi hiertää.

Päästyäni Siilastuvalle ja koirien kahlattua siinä Kitkajoen ”levennyksessä” söin eväitä, kävin kastelemassa jalat jokeen, oli muuten pirun kylmää ja vaihdoin Merrelit jalkaan. Loppumatka, jota oli siis parisen kilometriä jäljellä, mentiin Merrelit jalassa ja hiertymä ei häirinnyt niin pahasti. Kiivettiin taas rappusia ylös Jyrävän viertä ja jatkettiin metsässä, ihan viimeinen kilometri olikin sellaista harvaa nuorta metsää joka ei tarjonnut minkäänlaista varjoa, oli muuten kuuma. Tultiin takaisin Myllykoskelle ja portaat ylös parkkikselle ja se oli siinä, pieni karhunkierros. Sportstracker kertoi matkaa kertyneen 10½ km ja aikaa kuluneen 4½ tuntia. Huomasin karttaa katseltuani että olin parkkeerannut niin että kierroksesta tuli lyhyempi. Sinänsä harmi koska nyt jäi yksi riippusilta kokematta, jonka olisi vielä saanut ylittää kumpaankin suuntaan, toisaalta taas ihan ok koska oltiin kyllä aika valmiita tuon 1½ kilometriä lyhyemmänkin reitin jälkeen. Kun lähdettiin ajelemaan takaisin mökille päin, auton lämpömittari näytti +29 astetta..

Siilastuvalla, tuolla takana näkyy Jyrävä

Sama paikka

Miljoonannet rappuset

Aallokkokoski

Loppumatkasta oli tuskastuttavan kuumaa, metsä ei tarjonnut minkäänlaista varjoa ja aurinko paahtoi

Perjantai 31.5 2013

Kotiinlähtö. Lähdettiin aamulla mökiltä, tankkauksen ja aamupalan jälkeen ajoin Kuusamon suurpetokeskukseen. Ady ja Iiva odottivat autossa sillä aikaa kun minä imettelin, poroja, koirasusia, karhuja, kettua ja ilveksiä.