Kiipeilyä ja kaivamista

Tänään alkoi työt. Se siitä lomasta ja niistä vapaista. Onneksi illat on kuitenkin pitkiä, valoisia ja lämpimiä. Työpäivän aikana kotona ei ollut sattunut haavereita, mitä nyt tuo pienempi erittää jotain ihan uskomattomia määriä. Tultiin aamulenkiltä kotiin joskus 7 aikoihin ja Iiva oli pissannut muutaman kerran lenkillä, isäni kävi 9.30 aikoihin viemässä Iivaa ulos niin silloin lattialla oli yhdet kakkat ja parit pissat, isän vietyä Iivan ulos se oli tehnyt kummatkin hädät myös ulos. Kun tulin kotiin heti neljän jälkeen löysin 5 pissat lattialta. Miten siitä irtoaa noin paljon nestettä? :) Vesikupin vedet ei ollut mitenkään sen kummemmin hälvennyt..

Työpäivän jälkeen suunnattiin Suskin ja Toivon kanssa rannalle. Suunnitelmissa oli lähteä metsään mutta oli sen verran lämmin että ei viitsitty mennä kun Toivo reagoi viimeksi niin voimakkaasti kuumuuteen. Rantavaihtoehto taisi olla hyvä, oltiin sellaiset vajaa 1½ tuntia ja Toivo jaksoi aika hyvin loppuun asti. Koirat kävivät tasaisin väliajoin vedessä viilentymässä ja juomassa.

Kuvasatoa tältä illalta:

Toivo ja Iiva, leikkiinkutsu.

Isot meni syvemmälle kahlaamaan, Iiva pysytteli lähempänä rantaa

Toivo ja Ady hengailee rantavedessä

Toivo kellautti Iivan selälleen

Iiva keksi turvallisen tavan leikkiä Toivon kanssa, eihän siihen tarvita kuin Ady, Ady on sankari!

Touhuamista

Kaunis Ady

PikkuPorsche kiipeilee.. ;)

.. ja kiipeilee ;)

Ady hyppi ja pomppi ja väisti ja hyökki, Toivo teki lähinnä etunojapunnerruksia

Iivan ensimmäinen oikea kaivuu-urakka

Iiva on vakavasti otettava kaivuri

Ady ei pystynyt hillitsemään itseään, pakko oli ängetä "auttamaan"..

..ja niinhän siinä kävi että Iiva sai väistyi, Iiva tosin löysi Adyn mahan alta uuden työmaan.

Toivo the Setämies, Iiva on tosin niin pieni että sitä ei saa kiikkiin vaikka kuinka yrittäisi..

Iiva syvissä vesissä

Toivon liikkeet ja Adyn ilmeet :D

Kutina

Lisää kutinaa

Lapsen haukotus

Leukaakin raapitutti

Iiva valloittaa päivä päivältä enemmän ja enemmän sydäntäni, Iiva on mielettömän valloittava enkä voi kuin ihailla sen asennetta elämään. Iiva on iloinen, harvoin ilkikurinen, mutkaton, harvoin mahdoton, Iivan silmistä paistaa elämänilo. Parhaimmillaan se on silloin kun se kesken omien touhujensa juoksee täysillä luokse, hypähtelee pentuloikkaa viimeiset askeleet, istahtaa ja katsoo silmiin "tässä olen, enkö olekin ihastuttava" ja kun sitä huomioi ja kehuu niin näkee miten se nauttii saamastaan huomiostaan. Iivan toinen bravuuri on tulla sängyssä kasvojen lähelle, katsoa pennunsilmillään suoraan silmiini, se nuolee vähän kasvoja, saattaa ääntelehtiä ja sitten se vain on, ihan rauhassa, ihan kiltisti, ihan supersöpönä kunnes se nukahtaa.  Todella rakastettava olento.

On onni saada elää kahden näin mahtavan persoonan kanssa.