Voihan lumikökkö ja Madame Maailmannavankuningattaren ongelmat

Iiva on ihan mahdoton. Se himoitsee, hullun lailla, lumikokkareita. Se on ihan mahdoton, ei sitä pysty yksi tavallinen kuolevainen hillitsemään mitenkään. Varsinkaan kun toisessa kädessä on toinen matami jota täytyy kannustaa, kehoittaa, käskeä, pakottaa, lirkutella, lörpötellä ym että sen saa tekemään tarpeensa.

Iiva on ihan mahdoton. Ady on ihan mahdoton.

APUUUUUAAAAAAAAAAA!! Iiva syö, etsii, syö, kaivaa, syö, repii, syö, raaputtaa, syö ja syöksähtelee ja syö lumipaakkuja, puhtaita ja mausteilla olevia. Ihan kun se ei tiedostaisi muuta maailmaa (esim minua), sen päähän mahtuu ainoastaan lumikököt.

Adyn ongelma onkin sitten aivan toisenlainen, sehän on aina ollut hankala pissaamistensa kanssa mutta nyt kun on lunta niin se on ihan superraivostuttava. Ensinnäkään se ei halua mennä pois tieltä koska siellä ei ole aurattua, ja kun saan sen sinne se on niin närkästynyt hangesta tai pettävästä mukamas hankikannosta ettei tule kuulonkaan tarpeitten tekeminen. Joskus se menee sinne hangen puolelle, sit se rupee tekemään kakkoshädälle alustaa, tamppaa kymmenen kertaa edestakaisin kakkakurkkien ja just kun kyykistyy niin lumi antaa periksi jonkun tassun alta, auton ääni kuuluu, naapurin ääni kuuluu, puusta tippuu vesipisara tai tuulenpuuska heiluttaa oksaa tai tuo hajun nenään ja se vetäisee tuotoksen takaisin uumeniinsa ja boingkaa takaisin tielle. Ja sit saan aloittaa kaiken uudestaan. Huokaus. Tällä aikaa Iiva on syönyt arviolta kuution lunta ja se kiskoo tien toisellepuolelle ojaan pissalle. Iivalla on ehkä maailman vilkkaimat munuaiset ja nopein aineenvaihdunta ever. Ja lupaan, en liioittele.

Ady pystyi pidättelemään jo alle vuotiaana yli vuorokauden, nyt olen oppinut erinäisiä keinoja miten saada se pissaamaan, mutta ei niistä nyt sen enempää ;) . Minulla on kaksi ääripäätä.

Lähdössä lenkille, oikeesti minä ja Ady ollaan mukana, Iiva vaan ei aina muista sitä, on meinaan tärkeämpääkin tekemistä, kuten lumipaakkujen syöminen..

Sillä aikaa kun minä maanittelen, rukoilen ja yritän ylipuhua Adyä tarpeillensa, ja kun Ady tamppaa aluetta Iiva on syönyt kuution lunta ja muuttunut lumipaakuksi koko koira

Adyn vihdoin vääntäessä tuotosta taivaasta tippuu vesipisara joka ruinerar koko kaiken, Ady vetää tavaran takaisin sisään ja hyppää turvaan takaisin tielle. Sillävälin Iiva on pissaamisen myötä muuttunut takaisin koiraksi. Takaisin kotiin, Iiva kiskoo hullun lailla paakkujen perään ja Ady raahautuu perässä jalat ristissä. Ja mä olen niiiiiiiiiiiiin kyllästynyt Adyn pelleilyyn. Nyt mennään kovilla. Ulos mennään aamulla, iltapäivällä ja pari kertaa illalla, jos Matamille ei kelpaa, eläkööt tuskaisena. Voisin vielä mainita että metsälenkeillä kun saa olla vapaana kummankaan tuotoksen tekeminen ei tuota vaikeuksia, Ady on vähän turhan valikoiva. Äärimmäisessä hädässä Ady myös unohtaa kronklata ja tekee juttunsa ihan minne vaan ja miten päin vaan..

.

Niin, että näin meillä. Huokaus.