BH-kursseilua ja hakutreeniä + vähän arkeakin

BH-kursseilla ollaan harjoiteltu ihmisryhmää, kontaktia häiriön alaisina ja vähän jättäviä. Niissä jättävissä sännöt on muuttunut. Aikaisemmin koiran piti jäädä liikkeestä istumaan tai mennä suoraan maahan, nykyään pitää pysähtyä, ja sitten antaa käsky ja sitten vasta jatkaa kävelyä. Tämähän tarkoittaa sitä että istuminen on vaan pelkkä pysähtyminen koska koirahan istuu sivulle seuraamisessa kun pysähtyy. Eli ensin seurautan, sitten pysähdyn ja koira istuu automaattisesti viereen, odotan muutaman sekunnin, ja lähden liikkeelle, olen käyttänyt "vänta" käskyä "sitt" käskyn sijasta ettei Iivan tarvitse ihmetellä miksi käsken sitä istumaan vaikka se jo istuu. Maahanmeno menee samalla tavalla, eli seurautan, pysähdyn, jolloin koira istuu, odotan taas muutaman sekunnin, käsken maahan ja lähden kävelemään. Iiva tekee molemmat temput sekä old style että nykyajan säännöillä.
 Ihmisryhmässä seurautan nakin kanssa, Iiva ei osoita kiinnostusta ihmisiin eikä koiriin, en toki tiedä miten sitten käy kun nakki siirtyy pois nenän edestä :) Vielä ei tosin ole sen aika, en saa Iivaa seuraamaan enempää kuin 5 askelta silleen että herkku on taskussa.
 Sivulletulemiset on parempia, mutta niissä on vielä parannettavaa, tai siis pitää vaan vahvistaa sitä oikea paikkaa. Suoruuden ja lähelläolemisen lisäksi minun täytyy kiinnittää huomiota siihen ettei Iiva mene liian eteen, sitä se tekee tosi helposti.

Eilen illalla oli hakutreenit Virvikissä, Virvikin hakurata on lempparipaikkani. Siellä on tosi hyviä piiloa, maasto on vaihtelevaa ja se nyt vaan on kiva paikka. Yksi huono puoli siellä tosin on, ja se on maaston pohja, valoisalla se vielä menee mutta hämärässä ja pimeällä se on tosi haastava.
 Iivalle tehtiin samanlainen treeni kuin viime sunnuntaina, maalimiehet haamuina ja riippuen Iivasta lähetin joko heiluvalle tai jo piiloutuneelle. Iiva teki suoria pistoja ja se olikin treenin tarkoitus, olen tyytyväinen. Iivan keskittymkiskyky on edelleen ihan olematon. Eilen Iiva kävi normaalia enemmän kierroksilla joten keskittyminen oli vielä normaaliakin huonompaa. Esimerkki: Ollaan koko Iivan ikä (pentuaikoja lukuunottamatta) tehty haku pistotuksella vuorotellen keskilinjan kummallekkin puolelle, ja maalimieheltä olen aina vienyt sen valmiin U-piston muotoisesti pois. Minusta tuntuu että Iiva ei vieläkään ole tajunnut edes sitä, että mihin suuntaan pitäisi maalimeiheltä lähteä, ja kun kaarramme takaisin keskilinjalle päin niin Iiva heiluu ja kiskoo kaikkiin ilmansuuntiin. keskilinjalla se ei vieläkään fokusoi itseään sinne vastakkaiselle puolelle vaan se pyörii kun puolukka pil..... Haamun näkemisen jälkeen, jos haamu piiloutuu, niin Iiva ei jää tuijottamaan sinne metsään, vaan sen sekunnin tai kahden aikana se kerkee ruveta katselemaan maisemia. Saan sen kyllä fokusoimaan taas sinne menosuuntaan ja nyt se onkin lähtenyt suoraan mutta en vain tajua miten sen keskittymiskyky voi olla noin huojuvaa.

Tässä kuva havainnollistamaan:

Tuo ruskea poikittaisviiva esittää keskilinjaa, ruksit on maalimiehiä, sininen viiva on minä, ja tuo viininpunainen on Iiva. Iiva on kytkettynä takaisintulon ajan, ja voitte varmaan kuvitella kuinka miellyttävää on taluttaa metsässä tuonlaista hyrrää..

Treenaamisen lisäksi ollaan myös käyty metsässä. Nellikin kävi viikolla kylässä, tehtiin pitkä lenkki ja yritettiin löytää sieniä mutta metsä oli niin kuiva ettei siellä kasvanut sieniä kuin muutama hassu. Kunhan tästä nyt vähän reipastutaan ja koirien aamupalasta on kulunut vielä vähän aikaa niin lähdetään taas metsäilemään.

Loppuun vielä muutama kuva Adystä, thö sohvasankarista.

Ady oli reippaana lähdössä lenkille, jumitti tuossa pari minuuttia

Ady oli taas reippaana uuteen päivään

Ehkä maailman suloisin

Ainiin, löysin Lumian kuvakansiosta vielä tämän. Olen varmasti kertonut Iivan laiduntamisvimmasta, yleensä se sontii ne, muutama päivä sitten ne tuli hissillä samaa tietä ylös kun mitä oli mennyt alaskin, kyytipoikana puoliksi sulanut banaanipuolikas.

Aikamoinen jötkäle heinää.. Tuo pyyhe on sellainen pienehkö kasvopyyhe, ja tuo banaaninpalanen on vajaa puolikas normikokoinen banaani, vähän viitettä heinäjötkäleen koolle.. Ja ei, en pyyhi kasvojani enää tuohon pyyhkeeseen, se meni oksennuksen kanssa roskiin.