Paukamalääkärissä

Aamuun mennessä Iivan paukamat oli vähentynyt selvästi ja pienentynyt, mutta koska pepun päällä edelleen oli paukamia ja joku niistä oli vähän märkinyt niin halusin käydä näyttämässä Iivaa lääkärille.

Ensin lääkäri kokeili, ja vaikka ei kokeillut kovasti, vaan ihan nätisti niin Iiva kiljui, sitä sattui :( Karvat ajeltiin pois siitä kohdasta missä niitä paukamia oli eniten, Iiva hyppi ympyrää ja kiljui, sekä minä että hoitaja saatiin pitää kiinni että lääkäri sai ajeltua karvat. Tämän lisäksi Iiva heittäytyi selälleen, kun se yritti "piilottaa" selkänsä sillä seurauksella että se makasi sen kipeän alueen päälle ja sitten se kiljui siinä selällään maatessaan :(.  Kun karvat saatiin pois niin paljastui ihan kunnon paukamat ja ihorikkoja ja ihotulehdus, paukamista valui kudosnestettä, märkää ja vähän verta. Alue putsattiin, Iiva sai kortisonia lihakseen ja antibioottia sekä Fuciderm voidetta kotiin. Ihanaa oli huomata kuinka Iiva palautui samointein omaksi itsekseen kun kipu loppui, haki kontaktia hoitajaan ja lääkäriin, nojaili jalkoihin, heilutteli häntäänsä, antoi tutkia noin muuten jne..

Lääkäri teki myös nopean perustutkimuksen, sydämen sivuääni kuuluu edelleen, ne puuttuvat hampaat puuttuvat edelleen, Iiva on edelleen "upeassa mahtavassa kunnossa" ja sillä on erittäin miellyttävä luonne.

Mietittiin eilen parin kaverin kanssa mistä tuo voi johtua, ja loppujen lopuksi ehkä keksittiin mikä oli reaktion aiheuttanut. Tiistaina Iiva touhusi hakkuualueelle jossa oli kaadettu paljon kuusia ja niitä ei vielä oltu siivottu pois, se sai sen jälkeen muutaman pienen näpyn jotka huomasin mutta joista en mitenkään huolestunut, eilen illalla käytiin Frodon mökillä, josta on myös kaadettu puita. Iiva kävi kerran piehtaroimassa, huomioin sen koska se ei yleensä piehtaroi. Noin tuntia myöhemmin selkä oli ihan paukamilla. Luulen että se on saanut jotain ihan pieniä haavoja piehtaroidessaan oksien ja neulasten päällä ja lisäksi jonkun allergisen reaktion, ehkä siitepölystä? Iivalla oli reilu kuukausi sitten myös paukamia selässä kun oli piehtaroinut treenihallin lattialla. Iiva on ihoherkkis.

Viime kesänä sillä oli jotain atopian ja allergian oireita mutta ne hävisivät suht nopeasti, pitää seurata tuleeko samanlaisia oireita tänä kesänä.

Selfie

Voihan paukamat!!

Iiva kehitti itselleen kunnon paukamataudin. Eilen sillä oli muutama paukama selässä, tänään illemmalla niitä yhtäkkiä oli ihan hirveesti. Ne alkaa lapojen välistä ja jatkuu koko selän pituudelta. Ne on sellaisia sormenpäänkokoisia kovia patteja. Pepunpäällinen on pahimmassa kunnossa, se on ihan turvoksissa. Iiva on nyt pesty pesubetadinella, ohjeena oli kuivata kunnolla mutta se on niin kipeä etten pystynyt, Iiva menee ihan kyykkyyn jo kevyestä hipaisusta. Annoin myös kyytabletin jos kortisoni helpottaisi. Huomenna mennään lääkärille että saadaan kunnollinen hoito aloitettua. Voihan surku :(

Normaalisti tuo kohta on ihan sileä, nyt se on ihan paukamilla

Tämä kuva on otettu 1-2 tuntia ekojen jälkeen, pepun päällä ihan kunnon alue joka turvonnut, se märkii vähän ja kuumottaakin vähän..

Aikaisen aamun ulkoilu

Kävin lauantaina aikaiseen aamulla koirien kanssa ulkoilemassa ennen päivystysrupeamaa.

Ady ja Iiva sänkkärillä

Ady piehtaroi

Peräkanaa jäljellä

Iiva tasapainoilee

Ady tasapainoilee

Iiva keppeilee

Iiva hyppää! Pieni oja, iso hyppy, Iiva tykkää hyppiä, mitä isommin, sen paremmin!

Iloisia uutisia seuraamisrintamalla

Tehtiin pitkäperjantain kunniaksi visiitti Karkkilaan Marjaanan luokse. Muutama tunti siinä sitten hurahtikin ensin autossa ja sitten tottistellessa.

Matkaseurue perillä, Lilli edessä ja Iiva tuolla taaempana.

Toiveena oli saada tietää mistä se seuraamisongelma johtuu, ja toive toteutui! Olen antanut useita "seuraa" -käskyjä Iivalle, ja Iiva hypähtää aina 10 cm eteenpäin jokaisen käskyn kohdalla, ja kun lähden liikkeelle niin Iiva on jo liian edessä, ja vinossa. Itseasiassa olen kyllä huomannut tuon hypähtämisen, mutta ensinnäkään en ole huomannut että se siirtyy eteenpäin ja toisekseen ei ole käynyt pienessä mielessäkään puuttua siihen, olen kuvitellut että Iiva hypähtää "innosta", ehkä se niin on tehnytkin, mutta ilmeisesti Iiva on "tulkannut" mun lisäkäskyt korjaamiskäskyiksi vaikka minä olen suoltanut niitä lähinnä huvin vuoksi, tai jotain.. :)

Eli 1. Älä anna lisäkäskyjä, koira kyllä muistaa mitä se on tekemässä.
     2. Puutu eteenpäinhypähdykseen käskyn jälkeen.
     3. Malttia ja kestävyyttä, lähinnä ohjaajalle :)

Tehtiin yhden ja kahden askeleen seuraamisia ihan muutama, mutta lähinnä harjoiteltiin sitä perusasentoa; sitä että se ei käskyn saadessaan hypähdä eteenpäin (korjaus tapahtui taluttimesta "helistämällä", eli sellaisia ihan kevyitä, nopeita ravisteluita taaksepäin, taluttimesta EI saa vetää taaksepäin koska se on passivoivaa, tuollainen "helistely" on aktivoivaa), lisäksi harjoiteltiin perusasennossa katsekontaktin kestoa ja sitä etten antaisi niitä ylimääräisiä turhia käskyjä. Iiva toimi ja korjasi just niinkuin piti. Sanomattakin on selvää kuinka iloinen, huojentunut, helpottunut ja onnellinen olen että sain tietää syyn seuraamisongelmalle ja miten jatkaa tästä.
  Toinen erittäin iloinen yllätys oli se, että vaikka Iivalla oli pahimmat tärppipäivät meneillään, ja edellisenä päivänä se seisoi keskellä olohuoneen lattiaa ja pyllisteli ja heilutteli toosaansa niin se ei vaikuttanut sen treenaamiseen mitenkään, ei keskittymiskykyyn, ei motivaatioon eikä intoon. Iiva on koko juoksun ajan todella väsynyt, kotona ollessaan se lähinnä nukkuu silloin kun ei liehittele Adyä, lenkeillä se on huomattavasti rauhallisempi ja muutenkin se on jotenkin ihan veto veks. Hyvä tietää että jos joskus täytyy juoksujen aikana jotain tehdä niin se on kykenevä siihen.

Lilli ja palloleikki

Lilin täyskäännös

Lillin perusasento, Lillillä on kieli rullalla

Me aloitettiin taas "leikillä", eli vauhdista eri käskyjä ja heti palkka lentäen. Tämä toimii Iivalla hyvänä alkuverryttelynä ja muutenkin sellaisena innostajana. Lyhyt leikki, eri tehtäviä, vauhtia ja palkkaa.

Perusasento

Perusasennon korjaamista

Tokalla kierroksella tehtiin pari noutoa ja hyppyä.

Perusasento ennen noutoa, tässä näkyy miten se on liian edessä.

Iiva noutaa

Palautuksessa se taas pysähtyi, MUTTA, sain sen liikkeelle ja se päästi kapulasta vasta käskystä!! Ei me edellenkään olla valmiita, mutta edistytään kokoajan.

Palkka

Innolla odottelen että juoksut on ohi ja treenitauko loppuu. Enää ei ole ollenkaan lohduton fiilis.

Paljon onnea 2-vuotiaalle Iivalle!

Iiva täytti eilen 2 vuotta. Aika on kulunut niin nopeasti, ihan uskomatonta. Mutta eikö sitä niin sanota että kun on mukavaa niin aika kuluu nopeasti. Ja Iivan kanssa on aina mukavaa. Iiva on rakastettava, hellyyttävä ja kaikin puolin ihana. Se on sylikoira, lenkkikaveri, harrastuskoira ja valokuvamalli. Iiva on iloinen, innokas, kärsivällinen, kestävä, äärettömän kiltti, luotettava ja hyvätapainen. Lisäksi Iiva on kaunis, suloinen ja upea. Iiva rakastaa liikkumista, se on nopea, ketterä, vahva ja se omaa uskomattoman hyppyvoiman. Iiva on rohkea, avoimesti kaikkeen suhtautuva ja luottavainen. Parasta Iivassa on kuitenkin se että se haluaa olla mieliksi, tehdä kanssani ja kokea onnistumisia yhdessä. Ja jottei menisi pelkäksi kehumiseksi, niin pakko myöntää että penaalin terävin kynä se ei ole, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hellyyttävä. Iiva on hurjan rakas.

Eilistä juhlapäivää vietettiin Emäsalon kallioilla. Siellä tuuli ihan hullunlailla. Seuraavaksi kuvia Iivasta (ja vinoista horisonteista).

Korvat lepatti tuulessa :)

Tuuli antoi Iivalle hörökorvat

Iiva haisteli merituulta

Iivan virallinen 2-v pose

Kotona oli sitten nakkikakun vuoro.

Maksalaatikko keskeltä halki, väliin lihapullia..

..ja toinen kerros päälle. Kakun läpi reijät krakovan nakeille..

2 nakkia 2-vuotiaalle

Valmis nakkikakku, kermaviilillä kuorutettu, juustoraasteella koristeltu ja maksamakkaralla viimeistelty.

Synttärisankari

Böörp!

Lahjaksi Iiva sai noutokapulan.

Viikonlopun meininkejä, Iivan juoksut

Viikonloppu on mennyt laiskotellessa ja ulkoillessa. Tänään avattiin mäkitreenikausi hiekkakuopalla, tai siis Iiva avasi, Ady ei tullut lähellekään, sitä ei kyllä saa huijattua juoksemaan mäkeä ylösalas. Iivan juoksut alkoi eilen, kyllä niitä oli odoteltukin.

Tänään aamulla

Lomatunnelmia viime viikolta.

Ady pesee edelleen Iivan naamaa, aika harvoin mutta sitäkin tunnollisemmin, ja jos Ady yrittää lopettaa, niin Iiva vaatii Adyä jatkamaan, Iiva heilauttaa päätään tai avaa suun isoksi ja ottaa Adyn päästä kiinni, se ei pure mutta koskettaa hampailla, ja ady jatkaa pesu-urakkaansa.

Muutama kuva hiekkakuopalta.

Iivan ylämäkitreeni.

Vuoden ensimmäiset kahluut

Ady kahlasi niin että vesi roiskui, tässä ravistelun alku

Iiva törmäsi jäänreunaan, ja koska Iiva tykkää syödää jäätä, niin Iiva puri paloja jäästä ja söi niitä tuolla vedessä. Hyytävää, brrrrr..