Adyn ja Iivan päiväkirja: Ajantasalle päivittäminen, tokokoe, rakennusetsintää, ulkoilukuvia ja kännyräpsyjä

Hohhoijaa kun ei millään meinaa saada blogia päivitettyä ajantasolle. Jonkinverran on tapahtunutkin mutta päivittäminen on ihan retuperällä.

Aloitetaan vaikka tokokokeesta jossa käytiin Iivan kanssa 1.2. Päästiin varapaikalta edeltävänä iltana mukaan ja pitihän tilaisuus käyttää. Sunnuntaiaamuna siis nokka kohti Lappeenrantaa ja tokon avoimen luokan korkkaus. Odotukset oli ehkä vähän ristiriitaiset. Ensimmäinen tavoite oli vain korkata uusi luokka ja hakea ns "virhelista". Toinen tavoite oli tietenkin se ykköstulos. Ykköstulosta en oikein osannut odottaa mutta toivoin sitä kuitenkin. No. kumpikaan toiveista ei toteutunut :) Iiva teki ihan älyttömän hyvän suorituksen, se ei ikinä ole ollut noin hyvä, niin korkeassa vietissä kuumumatta kuitenkaan liikaa, se teki kaikki osa-alueet kahta lukuunottamatta niin hyvin kun osasi.

Laitetaan tähän väliin pisteet.

Paikkamakuusta 10. Iiva pysyi taas paikoillaan vaikka puolet rivistä lähti kiljuen ja kiitolaukassa ohjaajiaan vastaan kun palattiin piilosta takaisin. Paikkamakuussa viereinen koira oli tuomarin sanojen mukaan vinkunut ihan koko ajan, Iiva oli vain muutaman kerran ihmetellen katsonut sitä mutta muuten makoillut ihan rauhassa.

Seuraaminen tuntui ihanalta. Iiva oli ihan fiilareissa, tuomarikin sanoi että erittäin hyvän näköistä seuraamista korkeassa vietissä, vinot perusasennot laski pisteitä. Muistan vieläkin sen fiiliksen miltä tuntui kun koira uhkui energiaa ja pysyi mukana koko ajan, tunsin Iivan mun reidessä koko ajan, mutta se ei painanut, se vaan oli siinä, ja ihan tikissä! Itsehän sekoilin kaavion aikana kun en kuunnellut kunnolla liikkurin ohjeita mutta se ei vissiin hirveästi haitannut.

Maahanmeno oli hyvä, mutta Iiva nousi perusasentoon ennen kun olin antanut käskyn ja se oli lisäksi vino, siis se perusasento.

Luoksetulo. Pysähdyksen kanssa. Hupsankeikkaa. Iiva otti ja lähti niin perk....n vikkelästi, painoi tulemaan sata lasissa ja että sai siitä vauhdista pyshtymään niin meni about 15 metriä :D Tuomari kommentoi että aavisstus rauhallisempi vauhti varmaan riittäisi, että tuollaisesta vauhdista yksikään koira ei pystyisi pysähtymään. Niin että hupsankeikkaa, minkäs sitä nopeille jaloilleen ja liialliselle elämänilolleen voi?

Liikkeestä seisominen oli 10, eli just eikä melkein.

Sitten noutaminen. Tämähän on se liike jonka kanssa olen paininut ihan ylivoimaisesti kaikista eniten. Nyt se onneksi sujuu. Iiva oli vielä tässäkin vaiheessa todella innokas, palkkojen puute ei ollut vaikuttanut siihen mitenkään. Mietin siinä vaiheessa kun menin aloituspaikalle ja Iiva oli ihan intopiukassa että otanko varman päälle ja pidän siitä kiinni tai annan "odota"-käskyn mutta päätin yrittää ihan oikeaoppisesti, ja kannatti luottaa. Iiva pysyi hyvin vieressäni kunnes sai käskyn, se kävi noutamassa kapulan, jäi vähän liian kauas mutta sain kuitenkin kapulan sen suusta hieman kurottamalla, siitä lähti piste, muuten tosi hyvä. Ja koska olen nyt paljon nostattanut vaikka mitä tavaroita lattialta niin Iiva sitten otti ja kuopaisi tassulla ja yritti hampaillaan saada otteen merkkausteipistä, tämä tapahtui onneksi vasta liikkeen jälkeen. Seuraava liike piti suorittaa samasta kohtaa, onneksi sekä tuomari ettää liikkuri kehoittivat minua ottamaan pari askelta eteenpäin ettei koira keskittyisi väärään asiaan seuraavan liikkeen aikana. Minun mielestä todella reilua toimintaa.

Kaukokäskyistä saatiin 10. Ne on mennyt harjoituksissakin tosi hyvin, mutta välillä Iiva ei nouse istumaan ekassa vaihdossa ekalla käskyllä, nyt se oli kuitenkin niin virkeä että nousi tosi hyvin, jaksoi odottaa tosi hyvin käskyjä, ei edistänyt ja pysyi ihan paikoillaan vaihdoissa. Tuomari kehui sekä kuuliaisuutta että tekniikkaa.

Sitten hyppy. Iivan bravuuri. Luottoliike joka ei koskaan epäonnistu. Tai siis hypylle lähtö ei koskaan epäonnistu. Paitsi täässä kokeessa. Este oli sihteeripöydän edessä, ympärillä kaikenmoista krääsää. Huomasin kyllä kun oltiin perusasennossa että Iiva keskittyi enemmän sihteereihin mutta luotin siihen että kun annan käskyn niin se hyppää, niinkuin on aina tehnyt. AINA. Paitsi tuossa kokeessa. Käskyn saatuaan se lähti häntä pyörien sihteerien luo. ????? Olin ihan että ei ole todellista. Nollaksi meni mutta tuomari antoi meidän suorittaa este uudelleen. Ja tadaa, Iiva teki sen just niin hyvin kun osasi. Tuomari oli taas ihan fiiliksissä, "mieletöntä"! Olisi halunnut arvostella sen mutta näin tällä kertaa.

Voitettiin luokka 2.tuloksella. Jotenkin se hyvä fiilis siitä koko suorituksesta ja siitä tiedosta että ollaan valmiita tähän luokkaan voitti harmituksen parista uupuvasta pisteestä, toki se harmitti, mutta ei niin paljoa kun olisin voinut kuvitella sen harmittavan. Se koko suoritus oli ollut niin hyvä, ja ne virheet mitä tehtiin on niin pieniä ja niin helposti korjattavissa että ei haittaa.

Luokkavoitto

Kokeen lisäksi ollaan tietenkin käyty treeneissä. Ne on mennyt hyvin. Ei mitään kummempaa mainittavaa niistä. Lillin pentu oli tutustumassa 7 viikkoisena halliin, tutustui Iivaan ja poseerasivat yhdessä.

Iiva ja Pulmu 7 vkoa

Rakennusetsinnöissä ollaan oltu sekä bullmastiffiporukalla että omassa ryhmässä. Intoa on huomattavasti enemmän kun järkeä. Iiva lähinnä juoksee, se näyttää siltä kuin se tekisi töitä mutta "mitään" ei tapahdu. Se ei siis meinaa löytää maalimiehiä. Nyt seuraavissa treeneissä rajataan tilaa kunnolla pienemmäksi ettei se pääse juoksemaan niin paljoa. En usko etteikö se osaisi, luulen että se ei vaan malta. Se menee niin ylikierroksille ja keskittyy juoksemiseen että hajujen työstämiseen ei vaan rahkeet riitä. Ady oli myös mukana bullmastiffitreeneissä, toivoin reiluja piiloja, ihan kunnollisia piiloja mutta sellaisia jotka se pystyy paikallistamaan suht helposti, Ady on ruosteessa ja hajun saatuaan se on niin malttaamaton että ellei paikallistaminen onnistu suht nopeasti niin se asettuu keskellä huonetta haukkumaan.. Adyn piilot oli ihan mielettömän hyviä, todella hyvin toteutettu toive, kiitos siitä Minnalle ja Maaritille.

Suskin ottamia kuvia bullmastiffitreeneistä Epoon vanhalla koululla 8.2 2015.

Saako? Saako? Saako? Ady odottaa lähtölupaa.

Pilkkopimeässä kellarissa

Löytyi

Iivalla ensimmäisen maalimiehen löytäminen kesti ties kuinka kauan, juuri ssen juoksemisen takia. Olin toivonut maalimiestä ihan lähetyspaikan lähelle koska halusi nähdä että miten menee, ja eihän se mennyt. Melkein 10 minuutin juoksemisen jälkeen kun se vihdoin oli rauhoittunut jonkin verran niin se löysi maalimiehen. Ne loput löytyi sitten ihan hyvin.

Löytö

Ilmaisu

Palkka

Viime viikonloppuna käytiin oman ryhmän treeneissä. Rajattiin alueet suljetuilla ovilla, tämä esti Iivan vauhdi kiihtymisen liian kovaksi, ja se törmäsikin vain kerran yhteen oveen (jarrut hukassa). Hyvät ilmaisut ja maalimiehet löytyivät hyvin. Kokeiltiin pystyykö Iiva haukkumaan vaikka tulen viereen seisomaan, ekalla keralla lopetti ilmaisun, mutta jatkoi, tokalla kerralla ei ottanut häiriötä siitä että tulin vierelle. Tilan rajaaminen auttaa selkeästi.

Nyt on ollut muutamia aivan ihania aurinkoisia pakkaspäiviä. Hanki on kantanut ja koko joukkio on ollut hyvällä tuulella. Oltiin jopa jäällä pitkällä kävelyllä toissa iltana. Tuo Bjurbölen lahtihan on ihan tuossa vieressä, niin päästiin kotiovelta jäälle muutamassa minuutissa, pihalta pellolle ja kaislikon läpi lahdelle.

Nämä kuvat on viime sunnuntailta.