Tarkoituksena oli ihan nopeasti treenata koirat pienellä porukalla. Paljon juoruamista ja kakkoskoiria ja tuplatreeniä niin saahan siinä aikaa kulumaan :) Oltiin ekaa kertaa tänä vuonna Humlan hakuradalla.
Iivalla on ollut kolmet onnistuneet treenit ja tänään lisättiin taas vähän vaikeusastetta. Ensimmäinen maalimies oli haamu. Iiva painoi kovaa ja korkealta ohi, en tiedä kuinka kaukana se kävi mutta huti meni. Hyvä asia on se ettei se pysähdy liian aikaiseen :) Uusi haamuheilutus ja uusi lähetys, nyt Iiva juoksi maalimiehelle ja ilmaisi hyvin ja pitkään. Toinen maalimies ääniavulla, ääniavut taitavat toimia paremmin kuin haamut, ainakin Iiva fokusoi paremmin ja sitä ei tarvitse niin paljon mallailla siinä keskilinjalla. Kolmas maalimies oli jänis. Jäniksellä tarkoitetaan maalimiestä joka piiloutuu noin puoliväliinkeskilinjan ja takarajan väliin, koiralähetetään suoraan jäniksen piilopaikkaa kohti, ja juostuaan muutaman askeleen jänis lähtee kiljuen juoksemaan karkuun ja kun koira saa kiinni niin maalimies pysähtyy ja palkkaa. Tarkoituksena siis että koira lähetetään ilman apuja, mutta että se pian saa sen avun ja tuollainen pakeneva yleensä nostattaa koiran virettä ja motivaatiota, se on kuin hippaleikki, jonka koira aina voittaa. Neljäs maalimies oli taas ääniavulla ja viides jänis. Viidennelle lähettäessäni jouduin mallailemaan Iivaa pitkään, halusin sen menevän suoraan, mutta se katsoi koko ajan vasemmalle joten käänsin sen kroppaa oikealle, yritin saada sitä fokusoimaan suoraan eteenpäin siinä onnistumatta. Käänsin Iivaa enemmän oikealle ajatuksella että jos se haluaa vasemmalle ja käännän sitä oikealle niin ehkä se menisi suoraan :D No ei mennyt, ylläri, mutta ei se paljoa kerennyt vasemmalle juosta kun jänis säntäsi piilostaan ja sai Iivan peräänsä. Ehkä Iiva sai seuraavia kertoja varten edes pienen ajatuksen siitä että kannattaisi mennä suoraan, tai sitten ei. Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen että pieni ääniapu olisi saanut sen lähtemään suoraan.
Adyn kanssa tein ensin yhden tyhjän jolta lähetin sen maalilapselle joka oli piiloutunut umpipiiloon. Hetken Ady sai etsiä kun se taas lähti omille teilleen siellä syvemmällä metsässä mutta löysi kuitenkin suht nopeasti. Tunkeutui piiloon, suuteli maalilasta, haukkui hyvin ja ahnehti palkkansa niin ettei sitä voinut kädestä syöttää..
Hakutreeneistä lähdettiin Ellun ja Frodon kanssa sienimetsään Holkenin metsään. Samoiltiin pari tuntia ja kerättiin suppiksia. Koirat nauttivat kun saivat kaikessa rauhassa tutkia ja riehua eikä ollut mikään kiire minnekään. Ady piehtaroi taas ihan hulluna. En tiedä että voiko se olla kipeä jostain (selästään?) vai piehtaroiko se vain piehtaroimisen ilosta vai piehtaroiko se irtoavia karvojaan. Se liikkuu todella mielellään, juoksee, kiitää, hyppii, leikkii ja spurttailee, se ei onnu eikä ole jäykkä. Nämä asiat puhuvat mielestäni kipuja vastaan, seuraan vielä tilannetta ja jos rupeaa enemmän huolestuttamaan se täytyy varmaan kuvata läpi uudestaan, tai viedä fyssarille tai hierojalle tai jollekin. Tätä piehtaroimisintoa on nyt kestänyt koko kesän ja syksyn. Tai itseasiassa nyt kun mietin asiaa tarkemmin niin se piehtaroi ajoittain jo talvella.
http://adyiiva.blogspot.fi/2013/03/pulkkailua-ja-piehtaroimista.html No, täytyy seurata.
Huomenna on Iivan terveystarkistus. Siltä kuunnellaan sydän, tarkistetaan silmät, kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Saas nähdä onko sille sydämen sivuäänelle tapahtunut jotain. Etupää jänskättää myös, sen verran hulluja hyppyjä se on harrastanut koko pienen ikänsä että ihme on jos se on vauriotta niistä selvinnyt. Toivotaan siis parasta, peukut pystyyn.
Iivan kasvattajalla on muuten uudet kotisivut. Hienot ja selkeät. http://www.allheroes.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti