Keskiviikkona ajettiin Hyvinkäälle Marjaanan silmien alle tottistelemaan. Saatiin hurjasti kehuja perusasennosta ja seuraamisen alkuaskeleista, kestävyyttä lisätään pikkuhiljaa. Vinkkejä tuli liikkeestä seisomaan jäämisen kanssa, että miten jatketaan, ja BH-temputhan se osaa. Pikkuhiljaa kestävyyttä seuraamisen pituuden kanssa, ja vaihtelevia pätkiä, eikä nakkipalkkaa joka onnistumisen jälkeen.
Käytiin tänään kentällä. Tehtiin merkille menoa ja sitten merkiltä pöydälle menemistä. Herkut oli käytössä kummallakin pisteellä. Iiva menee hyvin merkille, ja malttaa jopa jäädä sinne odottamaan. Ekalla kerralla se ei muistanut "pöytä" käskyä vaan tuli luokse. En muista miten korjasin sen ekan kerran. Seuraavailla parilla kerralla huomasi miten ratas pyöri "pöytä" -käskyn kuullessaan ennen kuin lähti pöydille päin. Sitten muutama kerta meni tosi hyvin merkille ja merkiltä pöydälle. Se mikä tuotti ihan tosissaan ongelmia oli se ettei Iiva suostunut mennä makuulle sinne pöydälle, epäilen sitä pöydän päällä olevaa vesilätäkköä syyksi. Anna-Mari auttoi sitten vikalla kerralla kun saapui paikalle. Sitä ennen olin joutunut sieltä lähetyspisteeltä mennä pöydän luokse tai lähemmäs pöytää käskemään Iiva makuulle. Jossain välissä otin myös lyhyeltä etäisyydeltä pöydällehyppyjä ja maahanmenemisiä pöydän päällä että saisin vahvistettua pelkästään sitä maahanmenemistä.
Pöydille ei ole pakko mennä makuulle, mutta niillä on pakko pysyä seuraavaan käskyyn asti, ja olen ajatellut että makuulta on pienempi riski lähteä posottamaan omin lupineen minnekään. Sen takia olen halunnut että se rauhoittuu makaamaan pöydälle. Olen harjoitellut paljon pelkkiä pöytiä, ja Iiva tietää että siellä pitää maata, normaalisti se menee itsestään makuulle kun on syönyt nakinpalaset pöydältä.
Huilaamisen jälkeen otin taas Iivan ja jatkettiin merkille ja pöydälle menemistä niin että A-M oli lähellä sitä pöytää auttamassa sen maahanmenon kanssa. Taas tuli tosi onnistunut merkille meno ja merkiltä pöydälle mutta ei, se ei piruvie suostunut makaamaan, ja kun A-M meni lähemmäs ja pyysi maahan se karkasi pöydältä. Tässä vaiheessa muutin treeniä, lähetin ihan muutaman metrin päästä Iivaa tyhjälle pöydälle, ja päätin että se saa palkan vasta makuullemenosta, ei siitä että se hyppää pöydälle. Mutta katsokaas ei. Ei. Ei. Ei. Iiva ei sitten hypännyt pöydällekään, se laukkasi pari ekaa kertaa pöydälle päin pää korkealla mutta kun se näki ettei siellä ollut nakkeja rivissä niin ei sitten hypännytkään. Komensin sen äänellä pöydälle ja pyysin maahan ja palkkasin. Pari kertaa meni noin, sitten se ei enää lähtenyt ollenkaan. Ajettiin se Anna-Marin kanssa pöydälle kun se rupesi kiertelemään ja yritti lähteä pois, ja kun se oli pöydällä niin painostus lopetettiin ja se kehuttiin, pyydettiin makuulle, ja sai palkan. Me ajateltiin että se ei suostu yhteistyöhön kun ei saa välitöntä palkkaa, vähän ihmettelin koska se on hyvin "ei-Iivamaista", Iiva ei yleensä koskaan lopeta yrittämästä, jos se ei halua tai se ei osaa niin se tarjoaa jotain mitä se osaa tai haluaa tehdä. Jatkettiin samalla tavalla, Iivalle ei annettu muuta vaihtoehtoa kun hypätä pöydälle ja mennä makuulle, siitä sai palkan. Iiva meni ihan lukkoon ja tosi epävarmaksi, se ei halunnut tulla lähelleni, karkasi kerran jopa merkille, seistä tönötti siellä eikä liikkunut minnekään. Se varmaan ajatteli että siellä se saa olla rauhassa, siellä se saa kehuja. En saanut sitä kutsumalla luokse, A-M sai kun kiljui ja hihkui. Siinä vaiheessa otettiin tuumaustauko. Silittelin ja kehuin Iivaa ja mietittiin A-M:n kanssa että mitä ihmettä. Minä päädyin siihen, ja koska tykkään olla oikeassa, ja kuvittelen tuntevani Iivan, olen jopa aika varma siitä että päättelyni osui oikeaan. Eli; luulen että Iiva on luullut että "pöytä" -käsky tarkoittaa sitä että pöydälle pitää mennä syömään, ei sitä että pöydälle pitäisi hypätä. Kun syömiset puuttui, Iiva ei enää tajunnut mistään mitään. Tätä ruvettiin sitten työstämään, taas läheltä lähetykset pöydälle, kehu pöydälle menemisestä, ja makuullemenosta palkka. Iiva oli alussa epävarma, jopa haluton, mutta kerta kerralta se meni mielekkäämmin ja reippaammin. Makuullemenemisetkin nopeutuivat kun Iiva sai jutunjuuresta kiinni.
Aikamoinen oppimisprosessi sekä Iivalle että minulle. Todella hyvä. Välillä pitää mennä kunnolla mönkään että tajuaa mitä se koira on oppinut, ja mitä sen olisi halunnut oppivan. Tästä eteenpäin pöytiä harjoitellaan ilman nakkia, nakit tulee makuullemenosta. Ja tulipa taas huomattua kuinka hurjan herkkä Iiva on, se ei tosiaan kestä komentamista, ja pienikin fyysinen puuttuminen saa sen tolaltaan. Kiva kuitenkin huomata että se pääsee yli siitä fiiliksestään kun saa onnistumisia alle.
Tämän jälkeen tein vielä vähän tokohyppyä. Se temppu on kyllä ihan alussa. Käsky on hakusessa, kääntyminen ja odottaminen menee ihan hyvin. Mutta sainpahan Iivan unohtamaan sen pöytäfiiliksen, vaikkakin se oli ihan ok mielentilassa vikat pari kertaa.
Loppupäivä meni luita kalutessa, kohta ilkalenkki, iltaruoka ja muuten vaan iltailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti