Adyn ja Iivan päiväkirja: Joulun pyhät

Vietettiin jouluaatto perinteisesti mummolassa.. Toisen pikkuveljeni ja tyttöystävän koira oli myös joulua viettämässä, se on jostain espanjan tarhalta pelastettu andalusialainen rottakoira joka pelkää isoja koiria, ja puolustautuu ihan järjettömällä räksytyksellä, ja sitähän Ady arvostaa. Joulun vietto alkoi siis sillä että rottakoira Hulda otti pataansa heti kättelyssä kun ne marssivat sisään ovesta ilmoittamatta, kaikki sisällä olevat 3 isoa koiraa syöksyivät moikkaamaan ja Hulda räjähti ja Ady kävi käsiksi, itse olin toisessa päässä taloa mutta Ady oli saatu irroitettua Huldan niskasta eikä fyysisiä vahinkoja tullut. En kyllä tajua miksi niiden piti tulla ilmoittamatta sisään kun ne tiesi ettei Ady tykkää ja että niiden oma pelkää ja että lopputulos on juurikin tuo. No, oppiipahan kantapään kautta. Ruokailun Ady ja Iiva viettivät toisessa huoneessa oven takana ja Hulda oli keittiössä. Lahjojen jakoon kävin hakemassa omani mukaan, mutta pidin ne kytkettynä, Hulda raivosi ja Iiva ja Ady vaan ihmetteli että mikä sitä vaivaa, jossain vaiheessa Huldakin sitten rauhoittui.

Ady sai maistiaiset, mummo antoi

Ady, Iiva ja joululahjat. Ady ja Iiva sai uudet messinkiset ketjut, uudet ruokakupit, 60 cm pitkät nahkaluut missä ruokatorvi sisus ja aktivointilelut ja vähän vielä muita herkkuja.


Ady kiipesi mummon syliin, kaulassa uusi ketju

Kotona ollaan lähinnä löhöilty ja vähän jumpattu ja tottisteltu. Päivystin koko jouluviikon niin ei olla oikein voitu lenkkeilläkään, olen ajanut autolla metsään ja hengaillut siinä auton vieressä, liikkunut 100 metriä johonkin suuntaan ja takaisin autolle ja 100 metriä toiseen suuntaan jne..

Yhtenä aamupäivänä kun hengailin siinä auton lähettyvillä ja koirat tutkivat metsää niin 2 mäyräkoiraa pääsi yllättämään, ne räksytti ihan hullunlailla ja näin jo sieluni silmin miten Adyllä menee hermo ja se pistää ne poskeensa, mutta ei. Hihkasin Ady! Kom! ja se tuli, siis niinkuin heti! Kun Ady oli hallinnassa pyysin Iivan luokse, se seisoi ja tuijotti pöllämystyneenä karjuvia maastonakkeja, jouduin pari kertaa hihkasemaan ennen kun se tajusi että puhuin sille, sitten se tuli luokse. No, pitelin siinä koiria kaulapannoista kiinni (remmit tietenkin autossa) ja mitä vielä! Täti päästää koirat ihan iholle, ne oli sellaisessa "Y-fleksissä", siis kummallakin koiralla sellainen 1½ metriä omaa narua joka yhdistyi fleksin naruun ja se ei handlannut niitä ollenkaan, eikä tajunnut kyllä yhtään että kahta räkyttävää pikkukoiraa ei ehkä kannata päästää isojen vieraiden koirien kimppuun, onneksi noi mun koirat ei välitä toisista silloin kun ne on kiinni.
Tänään kävin nopeasti koirapuistossa, siitä meni ohi lauma ihmisiä ja Ady meinasi aloittaa älämölön, mutta kun käskin sitä olemaan hiljaa se totteli, se kerkesi vain vähän harklata mutta hiljeni heti ja tuli luokse. Toivottavasti tämä yhteistyö jatkuu Adyn kanssa, nyt on mennyt jo aika kauan hyvin.