Haukkuja ja hämäystä

Eilen oltiin pitästä aikaa Epoon vanhalla koululla treenaamassa. Iivan kanssa harjoiteltiin haukkumista ja Adyn kanssa normit treenit. Iiva ei millään malttaisi keskittyä haukkumiseen, se juoksisi paljon mieluummin etsimässä. Ihan ok se kuitenkin haukkuu, palkataan edelleen joka haukun jäleen, ei olla vielä yhdistetty etsimiseen.

Ady löysi ensimmäisen maalimiehen aika nopeasti, oli piilossa rappujen alla sellaisessa luukussa. Toista etsittiinkin sitten varmaan ½ tuntia, ehkä ylikin. Ady etsi jokaikisen huoneen huolellisesti, se kävi yläkerrassa ja kellarissa ja etsi ja etsi. Etsittiin kaikki mahdolliset huoneet koko rakennuksesta mutta ei vaan löytynyt. Ady etsi innokkaasti koko ajan mutta ei oikeastaan merkannut kiinnostustaan minnekään. Jossain vaiheessa olin jo luovuttaa, harkitsin aloittavani etsinnän uudestaan ja tosi systemaattisesti. Ady oli vielä ihan voimissaan, iloisesti, reippaasti ja häntä heiluen se etsi. No, sitten kerrottiin että rakennuksessa on toinenkin kellari, kellari josta en tiennyt. Portaat kellariin lähtevät sellaisesta tuulikaapin tyylisestä, niitä ei näe siitä mistäme yleensä seistään kun koira etsii, koska ne on seinänsyvennyksessä. Olin nähnyt että Ady kävi siinä tuulikaapissa, mutta siinä on ulko-ovi ja ajattelin että se ulkoa tuleva veto jotenkin vaikuttaa hajuihin ja se sitä käy tarkistamassa.. Tiesin että siinä on ovi mutta se on aikaisemmin ollut lukossa ja kuvittelin sen nytkin olevan lukossa, en myöskään tiennyt mitä oven takana on. Ei tullut pieneen mieleenkään että tuulikaapista olisi päässyt vielä kellariin. Ja Adykään ei mennyt sinne, suht jyrkät portaat ja ihan pilkkopimeää.. No, sitten kun vihdoinkin sain tietää kellarista niin mentiin Adyn kanssa yhdessä portaat alas ja Ady sai sitten siellä tehdä työn itse, Ady löysi maalimiehen aika nopeasti. Huh huh sanon minä. Edelleen ihailen Adyn periksiantamattomuutta, se on aikaisemminkin tehnyt tälläisiä pitkiä etsintöjä ja aina se vaan jaksaa jatkaa. Mahtava motivaatio ja into työskentelyyn! Hieno Ady!