Lauantaina mentiin Kotkaan raunioille. Iiva oli mielestäni normaalia väsyneempi jo hetki alussa mutta ensimmäisellä kierroksella se jaksoi hyvin, piilot olivat toki helppoja. Toisella kierroksella Iiva jaksoi hyvin pari ensimmäistä maalimiestä ja oikeastaan vielä kolmannenkin mutta sen jälkeen se oli väsynyt. Lähetin kuitenkin vielä etsimään neljättä maalimiestä, se oli toiveesta laitettu sellaiseen piiloon että Iivan piti mennä sellaisen tiiliskivikasan yli, halusin nähdä reagoiko se. Iiva oli kuitenkin jo liian väsynyt, se hakeutui viereiseen metsään eikä enää etsinyt, katselin hetken touhua jonka jälkeen pyysin luokse, mentiin yhdessä kasan päälle ja siitä Iiva sitten löysikin maalimiehen.
Leiripaikassa ulkoilutettiin koiria lammen ympärillä, juoruiltiin ja istuttiin leirinuotiolla. Lillillä oli vaikeuksia päättää misä se nukkuisi, se kokeili, omaa petiänsä, Iivan petiä, molempien kevythäkkejä, Anna-Marin sänkyä ja mun naamaa. kaikki muut oli ihan hyväksyttäviä vaihtoehtoja paitsi tuo viimeinen :D Iiva nautiskeli sängyn alla, se mahtui sinne ilman änkeämistä, toisin kun täällä kotona..
Iiva Lintukodon lammenrannalla |
Ystävykset Iiva ja Lilli |
Sunnuntaina treenattiin Haminan raunioradalla. Olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin Adyn ollessa vielä aika juniori. Meillä oli sunnuntaina myös eri kouluttaja. Kouluttaja oli hauska, kiva ja oikein hyvä muutenkin. Rauniot olivat kivoja, Iiva oli virkeä, energinen ja innoissaan muttei liian villi.
Iiva liikkui hyvin kaikilla alustoilla, ei arastellut mitään |
Vähän oli ahdasta päästä tuolta pois |
Ady vietti pitkän viikonlopun Ellun, Maxin ja Frodon kanssa. Kaupunkikävelyjä ja juoksulenkkejä Töölössä, Seurasaaressa, meren rannalla ja kuntopoluilla täällä Porvoossa. Kaikki oli mennyt hyvin, Ady ei ollut tuhonnut ainoatakaan korkokenkää, huonekalua tai muuta esinettä. Oli syönyt kaikki Frodon ylijäämäluut, omat luunsa ja makupalat. Leikkinyt ja heitellyt Frodon leluja ja nukkunut Frodon sohvalla. Ady ei ollut säikkynyt ulkona vaikka parina päivänä oli ollut kova tuuli ja se oli käyttäytynyt muutenkin mallikkaasti.
Vähänkö oli ihanaa päästä kotiin, saada molemmat tytsyt viekkuun ja painua päikkäreille omaan leveään ja pehmeään sänkyyn. Borta bra men hemma bäst!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti