maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tottispulinaa ja noutovideoita, keppiä ja porkkanaa

Iiva odottelee vuoroaan


Kamalan ristiriitaista tottisrintamalla. Ollaan edistytty Iivan kanssa monessa asiassa, mutta seuraamisongelma langettaa niin tumman varjon minun päälle etten oikein osaa iloita noista muista asioista. Vaikka hyppyeste menee hyvin, Iiva istuu suoraan eteeni, eli vinotusongelma on korjaantunut, vaikka nouto etenee, jäävät paranee kerta kerralta niin kuitenkin lähinnä veeituuttaa se etten saa Iivaa seuraamaan edes askelta suoraan.

Haluaisin kouluttaa koiran niin että oikeasta asiasta palkka, väärästä ei palkkaa, en haluaisi hirveästi puuttua, en nykiä enkä työnnellä koiraa oikeaan suuntaan. Se, että noin voi tehdä, vaatii sen että se koira tarjoaa asiaa, ja pääset palkkaamaan oikeasta, ja että koira tarjoaa riittävän usein oikeaa toimintaa väärien välissä niin että se tajuaa mistä se palkka tulee ja mistä ei. Tuossa se meidän ongelma sitten onkin, kun onnistumisia ei vaan tule, niin ei pysty palkkaamaan, ja jos ei pysty palkkamaan niin motivaatio laskee jossain vaiheessa, ja sitä riskiä en aio ottaa. Lisätään tähän se että Iiva on äärimmäisen herkkis, jos sanon "hyi" tai "hei haloo", niin se lopettaa tekemisen, jos korotan vähänkään ääntä, niin se ei uskalla tulla kahta metriä lähemmäs, se seisoo parin metrin päässä piestyn näköisenä eikä kykene tekemään mitään. Erittäin hyvänä puolena tosin taas Iivan "kestävyys", se kestää hinkkaamista, samoja asioita voi toistaa monta kertaa.

Ongelmakohdat tottiksessa on siis ollut eteenistuminen ja nyt seuraaminen. Eteenistumista yritin pitkään(!) just tuolla onnistumisesta palkka -tekniikalla, mutta kun onnistumisia ei tulut niin ei edetty mihinkään. Käytiin fyssarilla, saatiin apuja, onnistumisia tuli aavistus enemmän muttei edelleenkään niin paljoa että Iiva olisi oppinut mistä se palkka tulee. Otin jalan apuun, korjasin siis Iivan peppua omalla vasemalla jalalla, tuupin sitä niin että se siirtyi suoraan. Iiva ei paineistunut tästä (ihme) mutta se oppi ihan hetkessä (alle 10 toistoa) mitä halusin ja nyt se lyhyellä matkalla (1-3 askelta) istuu lähes joka kerta suoraan.

Päätin kokeilla seuraamisen kanssa myös jotain apuvälinettä. Olen tuskaillut tämän asian kanssa ja jotkut on suositellut nakittamisen ja seinänvieressä kävelemisen lisäksi "kättäpidempää". Lillin emäntä sanoi että se ei toiminut hänen koiriensa kanssa, että ne on kaikki paineistunut kepin käyttämisestä. Päätin kuitenkin kokeilla, mutta kiitos tuon lauseen tajusin että Iiva täytyy totuttaa kepin kosketukseen ja opettaa väistämään kepin kosketusta.
  Eikun toimeen; pino nakkeja paloiteltuna, keppi ja koira. Hivelin Iivan kylkiä ja takapäätä kepin kanssa ja syötin nakkia, meni minuutti ja Iiva ei enää yrittänyt ottaa keppiä suuhun :) Sitten yritin saada Iivan väistämään keppiä, nakutin varovasti takapuolta mutta mitään ei tapahtunut, painaessani kepillä takapuolta ei mitään. Sitten kokeilin kepin päällä työntää peppua sivuun, ja kun sain vähän horjutettua tasapainoa niin palkkasin. Ensimmäinen treenikerta menikin sitten niin että työnsin kepin kärjellä Iivaa sivuun ja jokaisesta pienestäkin liikkeestä palkkasin. Jatkoin muutaman minuutin koska Iiva väsyi ihan hirveästi, se nukkuikin sitten koko loppuillan ja yön ihan raatona. Seuraavan aamuna kokeilin taas, alussa jouduin taas horjuttamaan tasapainoa, mutta ihan muutaman kerran jälkeen Iiva siirsi peppua jo pienemmästä ärsykkeestä. Samana iltana en tarvinnut enää työntää kepin kärjellä, vaan riitti kun työnsin kepin sivulla Iiva reidestä ja se siirsi takaosaa. Sitten pidin vuorokauden taukoa ja kokeilin taas, nyt Iiva siirsi takosaansa jo ihan kevyestä kosketuksesta. Tähän asti oltiin työskennelty vastakkain. Kun Iiva tajusi jujun niin menin sen viereen kun se seisoi, ja kokeilin josko se siirtäisi takaosaansa, ja siirsihän se! Lopetettiin siihen ja seuraavana päivänä tein olohuoneen matolla seuraamista, eli askeleen ja kahden seuraamisia, pidän keppiä kiinni sen ihossa, ihan kevyt kosketus riittää, mutta ainakin kotona se meni suoraan. En huomaa että Iiva häiriintyisi kepistä, toivottavasti tästä olisi apua.

Noniin, sitten  niihin noutovideoihin. Olen tehnyt vaihtelevasti eri harjoituksia, ihan vaan nosto ja luovutus treeniä sekä niin että istun maassa jolloin pidosta tulee tosi lyhyt ja luovutus helpottuu että niin että seison ja Iiva vaan nostelee kapulaa minulle. Sanomattakin on varmaan selvää että istualleen harjoitus on helpopmpi kun sitä kapulaa ei tarvitse kun nostaa parikyt senttiä maasta. Seisten tuleekin sitten jo vähän vaikeutta, Iivalle on jäänyt niistä alkeisharjoituksista päälle se päänheiluttaminen ylöspäin, ei niinkään se että se kapula tarttis tuoda minulle käteen. Näiden lisäksi teen myös sellaisia harjoituksia että laitan Iivan istumaan ja erilaisilla välimatkoilla laitan patukan meidän väliin, pyydän sen tuomaan ja se nappaa kapulan matkaansa tullessaan. Tässäkin ongelmana luovutus. Lisäksi teen sellaisia harjoituksia että Iiva istuu vieressä, heitän kapulan, ja ksäkystä se käy sen hakemassa ja tuo minulle, paitsi ettei se ihan tajua tuota luovutusta. Tämä viimeinen harjoitus on Iivan mielestä kiva, se innostuu siitä, ja siksi otankin niitä aina väliin, koska en halua että se tylsistyy jos tehdään pelkkää luovutusta, vaikka Iiva kestääkin toistoja, niin rajansa kaikella :)  Laitan 4 videota noudosta (kaikki alle ½ min), niissä näkyy että tehtävä on Iivan mielestä kiva, mutta että luovutus on vielä työn alla. Lisäksi se ottaa häiriötä seinäntakaa kuuluvasta haukkumisesta, viereisessä hallissa treenataan agilityä, ja siellä koirat haukkuu paljon.
















Porkkanasta sen verran että olen raastanut sitä nyt puuroihin, yleensä teen vaan annos kerrallaan mikropuuroa, mutta nyt olen taas tehnyt uunipuuroja, tykätään erityisesti tavan ihmiskaupoista ostettavasta Oscarin puurosekoituksesta, sinne kun vielä lisää porkkanaraastetta ja valkosipulia niin kyllä on herkkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti