Käytiin tänään pitkästä aikaa kaupungilla kävelemässä. Jätin auton Jokikadulle ja kiersin vanhankaupungin ostoskatujen kautta Rihkamakatua ylöspäin ja Mannerheiminkatua ylös pätkän ja sitten kaupunginpuistonreunaa takaisinpäin keskustan läpi takaisin Jokikadulle. Asettelin koirat asemiin ja lähdettiin kävelemään, ensimmäiset kymmenet metrit (tai ehkä sadat) meni taas niinkuin aina remmilenkeillä muistutellen ja takoen niiden päähän että ei kiskota hajujen perässä vaan kävellään sivistyneesti. Noille ei voi antaa puolta sekuntiakaan periksi, ne kuvittelee heti voivsnsa tehdä mitä lystää, ei puhettakaan että voisin mennä haistelulenkille noiden kanssa kytkettynä, ne menee kun veturit rintakehä maassa kusenhajuja impaten. Pakko vaan pistää jalkaa toisen eteen ja pysyä skarppina ettei jompikumpi kuvittele voivansa unohtaa sääntöjä.
Rihkamakatu oli paha. Tosi paha. Ady meni 2 korttelinväliä, Simolinin kulmalta Vanhalle palokunnantalolle asti kyykyssä kyttäilen ylöspäin. Ja sit se väistelee päällään aina kun pitää alittaa joku liikennemerkki tai vastaava, väistelee samalla tavalla kun nyrkkeilijät väistelee iskuja kehässä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan singonnut kuin ehkä kerran tai kaksi, mutta yritti pysähtyä aina ennen yläpuolella vaanivaa vaaraa, sain sen tosin aina liikkeellee "gå gå gå" -käskyllä. Välillä olen joutunut vetämään sitä perässäni tai pitämän sitä lyhyessä hihnassa ja estämään pakeneminen vartalolla ja vain puskettava ohi vaarojen. Jotenkin todella sääli että siitä on tullut noin kamalan pelokas noiden yläpuolella olevien juttujen kanssa.
Mietin että teenkö itse jotain huomaamattani ja viestitän koiralle että noita kannattaa pelätä, mutta en usko sitä, usein olen jonkun kaverin kanssa ja juorutaan ihan uppoutuneen juoruiluun kun yhtäkkiä huomaan että Ady lakoaa tai sinkoilee remmin päässä, yksinäni puhun usein puhelimessa enkä huomioi mitään yläilmoissa olevia juttuja, tai teen jotain muuta puhelimella. Ollaan vaihdettu koiria niin että Ady kävelee jonkun toisen ihmisen, esimerkiksi Ellun kanssa mutta se käyttäytyy samalla tavalla, ollessani vuosi sitten ulkomailla Ady asui kaupungissa 2 viikkoa, oli silloinkin samanlainen, kyttäili ja hermoili asioita. Ollaan oltu yksin Adyn kanssa ja eri koirien kanssa mutta millään ei ole vaikutusta, yläilmoja pitää kytätä, kyykätä ja väistellä. Ainiin, ja vaikka kuinka muistelisin taaksepäin niin sen päälle ei ole koskaan tippunut mitään sadetta kummallisempaa.
Voi Ady raukkaa, se oli ihan rikkipuhkipoikki ½ tunnin kävelykierroksen jälkeen. Onneksi pääsi takaisin Micran kuningatarosaston turviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti