Vähänkö ottaa luonteen päälle kun pennunperkele valitsee oksennuksen eikä minua. Aaaaaaargh!! Onneksi Ady oli mieliksi ja hengaili minun kanssa kun karjuin naama punaisena, viheltelin, juoksin poispäin ja tein vaikka mitä saadakseni Iivan lopettamaan oksennuksen hotkimisen. Ei muuten lopettanut ennen kuin tartuin valjaista kiinni, kiskaisin sen läjästä pois, sinkosin sen auton takapenkille ja murisin perään, sit Iiva oli ihan et "okei okei, rauhotu muija! se oli vaan oksennusta". Murisin vähän lisää ja Iiva painautui ovea vasten ja laski pään jalkatilaan. Katuikohan se huonoa/epäonnistunutta valintaansa? Toivottavasti. Miksi oi miksi minulle on sattunut sontaa ja yrjöä syövät koirat. Ja miksi oi miksi ihmiset keventävät aina oloaan niillä mestoilla missä me liikutaan?
Käytiin Petellä ostamassa luita ja uusi valo Iivan valjaisiin, Adyllä on Orbiloc mutta Iivalle ostin uuden sellaisen halpisvalon, se näkyy myös tosi hyvin mutta ei kestä kuin muutaman viikon..
Kierrettiin pieni lenkki keskustassa, meni ihan hyvin, Ady kyttäili mutta ei dyykannut eikä muljautellut silmiän, Iiva lompsi mukana.
Mentiin vielä koirapuistoon, siellä oli vanha tuttu Iiri irlanninsusikoira ja pari muuta narttua, berni ja nöffi. Ady ei ihan arvostanut nuoren nöffineidon leikkimisyrityksiä.. Iiva leikki ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympäriympäri puistoa, vuorotellen Adyn ja nöffin kanssa, Iiva myös hyppeli nöffin yli, bojoing!
Että sellainen maanantai.
Piti muuten vielä kirjoittaa että viime viikolla kun ajeltiin Helsingistä kotiinpäin ja seistiin liikennevaloissa huomasin Adyn ja Iivan selkeimmän eron olemisessa. Silloin se jotenkin iski niin selkeästi ja kuvainnollisesti. Olen kuvaillut Iivaa pennusta lähtien "hetkessä eläjäksi". Istuin siis valoissa ja kiinnitin huomioni koiriin, Iiva katseli sivuikkunasta ja Ady istui ja tuijotti skarppina eteensä. Näin ne istuvat itseasiassa melkein aina, Iiva katselee nykyhetkeä, Adyllä on ajatus tulevaisuudessa. Sen huomaa muutenkin, kun esimerkiksi tulen töistä kotiin niin moikkaan ensin Adyn, se pyörii ja remuaa hetken jaloissa jonka jälkeen sinkoaa seuraavaan paikkaan, joko porraskäytävään tai jääkaapille, Iiva taas pysähtyy paikoilleen, se malttaisi olla vaikka kuinka kauan siinä siliteltävänä ja rapsuteltavana, ei sillä ole kiire mihinkään. Treenatessa huomaan myös vähän samanmoisia piirteitä. Esimerkkinä seuraaminen, Ady tekee täysillä kunnes vapautan sen, sen jälkeen se joko jää pyörimään ympärille ja haluaa jatkaa tai lähtee tutkimaan jotain mielenkiintoista (riippuen vähän siitä missä vaiheessa, kuinka kauan ollaan tehty). Iiva taas vapautuessaan jää luokseni, se hyppii tasajalkaa takaperin edessäni, nauttii kehuista ja palkasta. Hajut tutkitaan myös erilailla, Ady haistelee hetken, nostaa jalkaa, merkkaa, ja jatkaa tomerasti seuraavalle hajulle, Iiva jää sinne hajulle, välillä sitä joutuu huutelemaan ettei se unohdu sinne hajuunsa. Tuulessa lentävä lehti, molemmat reagoi ja molemmat mielellään lähtisivät jahtaamaan, Ady jatkaa matkaansa kun keskeytän touhun, Iiva jää katselemaan lehden menoa..
Nyt viimeisen viikon aikana olen tosiaan kiinnittänyt huomioni näihin kahteen ja eron tosiaan huomaa. Aika hauskaa seurata niitä :). Hetkessä eläjä ja tulevaisuuteen tiirailija ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti