Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, Iiva lievemmällä ja minä graavimmalla.
Oltiin tiistai-iltana metsälenkillä Suskin ja Toivon kanssa ja takaisinpäin tullessa pitää kävellä muutama sata metriä tietä pitkin. Pidin koiria vapaana kuten aina, harjoittelin "lähellä" käskyä.. Ady malttaa kävellä rauhassa mutta Iivalle joudun juttelemaan kokoajan, se liikkuu ympärilläni muutaman metrin säteellä, malttaa kävellä aina muutaman askeleen ja irtoaa taas. Nyt se sitten meni tien toiselle puolelle Toivon luokse ja kun käännyin sinnepäin huomasin että auto on ihan meidän takana. Lumi oli dempannut auton moottorin äänen ja valaistulla hiekkatiellä en ollut huomannut edes ajovaloja. Suski yritti napata Iivasta kiinni mutta ei onnistunut ja minä huusin sen hädissäni luokse, ja Iivahan tuli, ja juoksi suoraan auton eteen :( .
Iiva kaatui puskurin töytäyksestä ja jäi vasemman eturenkaan eteen. Näin miten auto työnsi Iivaa edessään metrin? Kaksi? En osaa oikein arvioida matkaa. Iiva ei jäänyt renkaan alle vaan työntyi/liukui maassa renkaan edessä. Kun auton vauhti pysähtyi Iiva juoksi heti karkuun, tajusin vielä siinä vaiheessa katsoa että miten se juoksee ja helpotuin että se juoksi ontumatta ja käytti kaikki jalkoja. Kun sain sen kiinni niin painelin, puristelin ja taivutin sen läpi ja se ei aristanut mitään kohtaa. Suski otti Iivan siksi aikaa kun etsin eläinlääkäreiden numeroita, Iiva oli tässä vaiheessa jo toipunut säikähdyksestä, se hyppi, loikki ja kerjäsi lihapullia, minä taas tässä vaiheessa tajusin miten huonosti olisi voinut käydä. Yritin selittää puhelimeen mitä oli tapahtunut, itkin hysteerisenä ja Suski yritti rauhoitella.. Lähdettiin sitten heti ajamaan eläinlääkäriin, onneksi sinne ei kestänyt edes 5 minuuttia ajaa ja hoitaja, joka on tuttu harrastuspiireistä tutki Iivan ensin ja kun totesi ettei shokin oireita ole niin odoteltiin hetki ennen kuin eläinlääkäri tuli. Iiva tutkittiin huolellisesti painelemalla, puristelemalla ja taivuttamalla. Iiva aristi vähän oikeaa etulapaa, eläinlääkäri arveli että siinä on jotain mustelman tapaista.Vatsaa se ei aristellut ollenkaan. Itse pelkäsin eniten sen jälkeen kun huomasin sen juoksevan normaalisti jotain sisäelinvaurioita ja vuotoa. Eläinlääkäri sanoi että Iiva olisi kyllä jotenkin aristellut vatsaa kun sitä tutkittiin, ja minkäänlaista nestettä siellä ei tuntunut,ja kun shokin oireita ei ollut pystyttiin sulkemaan pois sisäinen verenvuoto.
Eläinlääkäri sanoi että ollaan todellakin taidettu selvitä säikähdyksellä, onnea on ollut mukana. Varoiteltiin että saattaa ontua päivän tai muutaman arkoja paikkojaan ja pissaamista pitää seurata. Nyt pari päivää myöhemmin uskallan jo pikkuhiljaa hengähtää helpotuksesta, Iiva riehui jo heti kun päästiin kotiin, repi Adyä ja laukkaili pisinpoikin kämppää, sama meno jatkui seuraavana aamuna. Käytiin kaupunkikävelyllä ja mummolassa ja ontumisesta tai arkuudesta ei ollut merkkiäkään. Väsynyt se oli ja nukkui vielä eilen normaalia enemmän mutta tänään se on mielestäni ihan täysin oma itsensä.
Ei voi muuta kun kiittä eläinklinikka Avecia nopeasta hoitoon pääsystä ja sanoa että onneksi ei käynyt huonosti, ja jos uskoisin enkeleihin, sanoisin että suojelusenkelit on ollut mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti