Elämää kahden pölvästiffin kanssa

Pesin tuossa yksi päivä Iivan tassut. Suihkuun saaminen ei mennyt ihan kertaheitolla mutta huvittavaa se oli. Iiva ei tykkää ollenkaan, se laukkaa karkuun täällä sisällä kun tajuaa että suihkuun pitäisi mennä. Pinkoo sohvien ja sänkyjen yli ja sujahtelee pöytien alta karkuun. Kun sain kiinni niin ajattelin että taluttaisin sen niskanahoista suihkuun, mutta se rupesi huutamaan :) En siis ottanut kovaa kiinni vaan ihan vaan tukevasti kiskomatta nahoista kiinni ja yritin ohjata sitä oikeaan suuntaan. Ainut toimiva tapa oli saada se pysymään jalkojen edessä, sitten kävellessäni samalla työnsin sitä jaloilla eteen päin ja käsillä pidin sen paikoillaan ja ohjasin lapojen kohdalta. Vieläkin hymyilyttää Iivan yritykset välttää varvaspesu. Samalla innostuin siivoamaan sen korvat. Iiva sensijaan ei innostunut ajatuksesta. Taas sama juttu, laukaten karkuun pisinpoikin kämppää. Kun sain kiinni täytyi laittaa kaulapanta ja remmi koska  tarvitsin molemmat kädet siivoukseen. Huvittavaa, ja ihanaa kun se edes joskus osoittaa mieltään ja on olevinaan hankala :)
  Ajattelin että putsaisin Adyn korvat siinä samalla kun en ollut varmaan puoleen vuoteen niitä putsannut. Ne olikin sitten edelleen niin puhtaat ettei tarvinnut. Iivan korvat täytyy putsata parin-kolmen kuukauden välein, Adyn korvat kerran tai kaksi vuodessa, yleensä syksyllä kun se sukeltelee mutaojissa..

Tytöt ovat olleet mummolassa hoidossa tällä viikolla kahdesti kun olen päivystänyt. Maanantaina meidän isä oli lähtenyt lenkille ja yrittänyt ottaa koiria mukaan. Ady oli kieltäytynyt lähtemästä. Ady ei oikein arvosta juoksulenkkejä :). Se oli pistänyt jarrut päälle heti pihasta lähdettyä ja karannut takaisin sisälle meidän äidin luokse :).

Iiva oli monistanut pikkuveljen tyttöystävän sandaalin. Äiti oli mennyt nukkumaan ja Iiva oli pistänyt sandaalin tuhannentuusannuuskaks. Repinyt sandaalin sellaisiksi kirsikkatomaatin kokoisiksi paloiksi ja levitellyt keittiöön aikaansaannoksensa. Nämä oli jo tyttöystävän toiset tuhotut kengät.

Tiistaina kävin uimassa koirien kanssa. Uitiin melkein ½ tuntia. Iiva teki huomattavasti paremmin yhteistyötä kun aikaisemmilla kerroilla, ei kääntynyt alkukiukutteluiden jälkeen kun pari kertaa mutta se väsyi ihan selkeästi fyysisesti, huomasin että sen takapää rupesi vähän laskemaan loppumatkasta joten kannattelin sitä mahan alta. Ady sen sijaan ui noin puolet matkasta takaperin. Minullahan on Ady remmissä, remmi minun käsivarren ympärillä ja kiinnitettynä pelastusliiveihin, nyt se yritti jatkuvasti takaisin rantaan, oli perse menosuuntaan remminmitan päässä meidän takana :). Yksi hyvä pätkä kuitenkin tuli, molemmat uivat samanaikaisesti muutaman minuutin tosi nätisti vierelläni. Nuo tuollaiset pätkät saavat uskomaan että kyllä nuo vielä oppivat. Iiva ui vasemmalla puolella ja pidän liivien rintaremmistä koko ajan kiinni ja käsivarsi tukee kylkeä ja kyynärpäällä voi sitten työntää jos se kääntyy vasemmalle ja yrittää takaisinpäin. Adyn on yleensä saanut viereen kun läiskyttelen kädellä vettä oikealla puolella ja pyydän tulemaan, tiistaina ei vaan hirveesti huvittanut totella eikä olla mieliksi. Ihan kuin se koskaan olisi.. ;)

Torstaina töiden jälkeen lähdin remmilenkille. Risteyksessä meidän ohi ajoi auto katetulla peräkärryllä jossa oli jotain kolisevaa. Auto ajoi hitaasti meidän ohi toisella kaistalla mutta Ady sai ihan hirveän paskaslaagin, tempoi hihnassa ja yritti paeta.. Iiva taas huolestuu kun Ady pelkää, ja kun Iiva ei ymmärtänyt mitä piti pelätä. Kovasti se katseli ympärilleen ja kyttäsi puskiin muttei löytänyt mitään pelättävää, se ei ilmeisesti edes huomannut sitä räminää.. :) Huomasin myös että Ady rupesi taas kyttäämään puunlatvoja ja kyykkimään, se räminä vissiin laukaisi taas epävarmuuden ja pelon yläilmojen vaaroja kohtaan.. Ja Iiva kävelee perässä ja ihmettelee että mitä tässä on tarkoitus pelätä. Illalla Ady oli ihan normaali lenkillä, ei kyttäilyt mitään vaikka olikin tuulista, hyvä ettei jäänyt päälle.

Tänään oltiin hakutreeneissä, ne meni ihan tosi hyvin! Iiva jopa ilmaisi maalimiehellä vaikkei sitä edes yritetty. Iiva juoksi suoraan, täysillä ja varmaan jonnekkin 40 metriin. Todella tyytyväinen!! Adykin juoksi pari ukkoa ja oli kovin tyytyväinen kun sai juosta metsässä ja syödä herkkuja. A-M oli kiivennyt isolle kivelle Adylle piiloon, näytti hauskalle kun katsoi keskilinjalta, molemmat makasivat mahallaan vierekkäin kivellä :)

Iivan harjoitus. Liila nuoli = vietiin maalimies paikalleen. Punainen nuoli = tultiin Iivan kanssa keskilinjalle.  Oranssi nuoli = Iivan suoritus. Tällä treenillä vahvistettiin suoraan menemistä riittävän pitkälle. Hajuvana helpottaa mutta tästäkin täytyy aika pian päästä pois ettei se totu/opi seuraamaan hajuvanaa.

 

 

Menin toiselle koiralle piiloon ja yhtäkkiä Iiva juoksee luokseni. Pieni perkele oli hypännyt auton ikkunasta ulos.. Olin ostanut tylliä hyttysverkoksi että voin pitää ikkunoita auki ilman että ötökät valtaa micran mutta Iiva päätti sitten paeta :D Aikaisemmin olen peittänyt avonaiset ikkunat pyyhkeillä tai lakanoilla joista ei näy läpi.

Loppuun vielä yksi kaverikuva.