"Här"

Maanantai-illan ohjelmassa oli tottista Marjaanan kanssa. Keskityttiin lähinnä eteen istumiseen. Että voikin olla vaikeata. Sain erittäin tarkat ohjeet miten saada homma toimimaan.

Suurin ongelma meillä on ollut se että Iiva on niin kiinni minun käsissä, itse olin huomannut ja kokenut ongelmaksi sen että se ei millään näyttänyt tajuavan käskysanaa, mitään ei tapahtunut ellen antanut käsiapuja. Lisäksi kaksi muuta asiaa liittyen Iivaan ja minun käsiini, varsinkin tässä liikkeessä. Iiva keskittyy ja tuijottaa käsiäni, sen pitäisi katsoa minua silmiin, ja se toinen ongelma on se että se tökkii käsiäni. Ensimmäinen ongelma on ollut kaikissa muissakin liikkeissä, olen aina auttanut Iivaa liikettä opettaessa käsiavuin, ja aina niistä on ollut vaikeata päästä eroon. Ihan kuin se ei huomaisi sitä käskysanaa silloin kun jonkinlainen vartaloapu on käytössä. Kaksi viimeistä ongelmaa johtuu varmaan ainakin osittain kehujen ja palkan antamisen vääräaikaisuudesta suhteessa toisiinsa. En myöskään ole koskaan kieltänyt Iivaa härkkimästä käsiäni, se tekee sitä paljon, ja olen niin tottunut siihen etten edes huomaa sitä enää.

Tänään saatiin paljon onnistumisia. Ja paljon epäonnistumisia. Ja korjattiin paljon asioita, sekä minun että Iivan toimintaan liittyen. Sekä minä että Iiva tehdään asioita jotka "pilaavat" liikkeen, mutta välillä onnistuttiin, ja loppua kohdin onnistumisia tuli enemmän ja enemmän. Virheistä kuoritussa suorituksessa tehtiin näin: Laitoin Iivan istumaan, palkka molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä vatsan päällä, siinä navan kohdilla. Asetuin ihan lähelle Iivan eteen ja niin että oltiin suorassa linjassa. Samalla kun otin yhden askeleen taaksepäin niin annoin käskysanan "här" ja Iiva seurasi ja istui suoraan ja lähelle eteeni. Odotin että se katsoisi minua silmiin, kehuisin, vaatisin edelleen katsekontaktin, antaisin palkkasanan jonka jälkeen syöttäisin kummankin käden herkut sille siitä vatsan päältä. Tämän jälkeen jatkaisin samalla tavalla, mutta vuorottelisin jatkuvasti käsien leveyttä siinä vatsan päällä, vuorotellen lähellä ja kauempana, suurimmaksi osin niin että palkka ei olisi valmiina käsissäni vaan ottaisin ne "jess" sanan jälkeen kummastakin taskusta ja syöttäisin sille siitä vatsan päältä.

Noniin, ja sitten todellisuuteen! Liian paljon liikuvia osia.. Noissa kaikissa ylläolevissa kohdissa me osataan kämmätä. Tärkeätä on että menen seisomaan suoraan Iivan eteen ja otan sen askeleen suoraan taaksepäin. Siinä vaiheessa kun otan askeleen taaksepäin niin Iiva yleensä tökkii ekan kerran kättäni. Silloin minun pitäisi nopeasti kieltää sitä ja pysäyttää liike, pyytää sitä uudestaan istumaan, mennä suoraan sen eteen seisomaan ja uudestaan antaa käskysana ja ottaa askel taaksepäin. Jos Iiva tällä kertaa on härkkimättä käsiäni niin pysähdyn askeleen päähän ja toivon että Iiva istahtaisi riittävän lähelle eteeni ja vielä suoraan, eli kolmen asian on toteuduttava; istumisen, lähelletulemisen ja suoruuden, jos joku näistä ei toteudu, otetaan alusta. Jos muuten menee hyvin niin tässä kohtaa Iiva yleensä härkkii taas käsiäni. "Ei!" Ja uudestaan koko rumba alusta. Tällä kertaa päästään jo ehkä niin pitkälle että Iiva on istahtanut oikeaan paikkaan eikä ole härkkinyt käsiäni kertaakaan, pääsen kehumaan sitä katsekontaktista jolloin Iiva iloisena tökkäsee käteäni palkan toivossa. "Ei!". Jos se kuitenkin on pysynyt paikallaan niin kehun sitä uudestaan kun ottaa katsekontaktin, jos se nyt kestää kehun ilman härkkimisiä sanon "jess" (jess-sana on meidän klickeri, se merkkaa oikean tekemisen ja sitä seuraa aina palkka) ja annan sille palkan. Palkatessani minun täytyy muistaa laskea kädet riittävän alas ettei Iivan tarvitse nousta ylös yltääkseen.

Vaikeinta tässä on se että aikaa yhteen tälläiseen eteenistumiseen menee todella vähän, siis muutama sekunti, ja asioita joita tapahtuu on monta, ja ne kaikki pitäisi keretä huomaamaan, arvioimaan ja jos menee pieleen, niin pitää keretä reagoida ja korjata tilanne. Toinen asia mikä tuntuu kurjalta on kieltäminen. Pelkään kieltää Iivaa suorituksesta ettei se vaan ota itseensä ja lopeta yrittämästä. Kiellän rauhallisesti, en sano rumasti enkä korota ääntäni ja toivon että se kestää. Tuntuu myös inhottavalta kieltää sitä härkkimisestä jos se tekee muuten oikein. Tänään tehtiin paljon paljon paljon toistoja, Iiva jaksoi helteestä huolimatta keskittyä ihan hyvin ja se kesti kieltämisen, taisi tajuta mistä toiminnasta se "ei" tulee ja jaksoi jatkaa kerta toisensa perään.

Nyt on hyvät ohjeet tämän harjoittelemiseen, asioita on paljon ja minun täytyy muistaa kerrata ne tärkeät asiat ennen kun aoitan touhuamaan ja tosissaan keskittyä kun harjoittelen tätä eteen istumista.

Oliskohan ollut aavistuksen helpompaa opettaa pienestä pitäen oikein??