perjantai 10. elokuuta 2012

Jäykkäniskoja ja villieläimiä

Tänään aion laiskotella, koirat saavat pärjätä ilman lenkkiä. Iiva kävi rokotuksissa ja vaa'alla, PikkuPorsche painaa tasan 19 kg, ikää 16 vikkoa ja 5 päivää. Käytiin myös koirakaupassa. Pötköjen lisäksi ostin Adylle ja Iivalle myös jäykkäniskoja, taktikointia, saanpahan laiskotella rauhassa kun koirilla on jotain tekemistä. Iiva on sitkeä tyyppi, ja uhkarohkea, täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Ady haluaisi syödä herkkunsa täysin omassa rauhassa, Iiva haluaa syödä herkut kylkikyljessä.. Ensin Ady murisee, ärisee, haukahtaa, murisee vähän lisää, Iiva miettii hetken, haukkuu muutaman kerran "Älä sinä siinä kiukuttele ja komenna" ja hivuttautuu viekkuun.

En ikinä uskaltaisi jättää niitä yksin samaan tilaan syömään mitään lihapullan hotkaisua hitaampaa, Iiva on ihan ääliö, ja Ady ihan liian lepsu. Ja koska Ady aina antaa periksi niin tuskin tuo pienempi tavoillekaan oppii..





Ainiin. Unohdinkinkertoa alkuviikon aamulenkistä. Ajan joka aamu tuohon läheiselle peltotielle jossa kävellään pieni pätkä. Sinä aamuna Ady reagoi heti autosta päästyään. Ensin nousi nenä, sitten keesi, häntä ja ryhti. Ady rauhoittui nopeasti, teki tarpeensa ja taas; nenä ilmaan, keesi pystyyn, häntä pystyyn ja koira kasvoi silmissä sen 10 senttiä ja 10 kiloa. WOF! Taas se rauhoittui muutaman metrin jälkeen. Iiva jäi jälkeen kun jäi istumaan paikalleen, niinkuin se aina tekee kun tapahtuu jotain omituista. Käveltiin parikymmentä metriä ja taas Ady reagoi, ihan samalla tavalla. Paitsi että se tuli viereeni ja katsoi Iivaa ja minua vuorotellen, kutsuin Iivan lähemmäs ja Ady jatkoi partioimistaan. Aina kun Ady haukkui niin Iiva istahti ja Ady tuli takaisin tuijottelemaan minua ja Iivaa vuorotellen kunnes pyysin Iivan luokse. Ihan kun Ady olisi pitänyt laumaa kasassa. Siinä vaiheessa kun oltiin edetty noin 200 metriä autolta ja Ady rupesi tosissaan huutamaan metsään päin päätin että nyt käännytään. Jotain siellä metsässä ilmeisesti oli, ja tänään kuulin että Bjurbölen metsissä liikkuu ilveksiä.. Tänään aamulla tosin näin pellon takareunassa ison peuran, oliko sitten peura tai ilves, en tiedä, enkä ehkä haluakaan tietää. Mutta ensimmäistä kertaa Adyn elämän aikana se ei paennut outoa ja ihmeellistä vaan minulla tuli sellainen fiilis että ehkä siinä kuitenkin piilee pieni ripaus rohkeutta. "Ady Leijonanmieli".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti