lauantai 3. elokuuta 2013

Ady perkele!

Annetaan hyvä koira koulutettavaksi jollekin, otetaan takaisin tottelevaisena. Varsin mukava sisällä, epäluotettava ulkona. Mukavuudenhaluinen, ahne, yleensä vallan rakastettava mutta tänään lähtisi halvalla.

Asteikolla 1 -10 Adyn käytöksen rasittavuus on nyt jossain 37 paikkeilla. Minun veeitutuskäyrä huitelee siellä samoilla hoodeilla. Miten yksi ja sama koira voi yhtenä hetkenä saada sydämen melkein pakahtumaan onnesta ja rakkaudesta pelkällä olemuksellaan, ja seuraavassa hetkessä raivon partaalle. Jotenkin minusta tuntuu että koko meidän taipale on ollut samanlaista vuoristorataa. Onnistumisia ja turpaanottoja, siis minulle, Adylle ilmeisesti pelkästään onnistumisia.. Huoh.

Oltiin iltalenkillä tuolla hiekkakuopalla, koko lenkki meni hyvin ihan loppumetreille asti kunnes vastaan tuli iltauinnille tuleva kolmen hengen ryhmä. Minun mielestä se näyttää siltä kuin Ady huvittaisi itseään haukkumalla ihmiset pystyyn, mutta vieraat ihmiset näkee julmetun kokoisen mustapäisen koiranperkeleen joka huutaa hullun lailla. Ja ei, se ei tosiaankaan tottele luoksetulokäskyä, sillä on ilmeisen hauskaa. Se menee noin 10-15 metrin päähän tasajalkaa pomppien karvat pystyssä häntä heiluen. Äsken sain sen pari kertaa lopettamaan ja tulemaan lähemmäs minua, ja näin sen onnellisen tyytyväisen katseen sen silmissä, mutta sitten joukko otti askeleen tai jutteli toisilleen ja taas sama rumba, Adynperkele tasajalkaloikkaa takaisin huutamaan tyypeille. Lopulta sain sen otettua kiinni kun lähdin kävelemään poispäin, kauempaa istukäsky, rauhallisesti kävelin sen luokse ja kytkin sen, jonka jälkeen olisi tehnyt mieli vedellä sitä ympäri korvia, mutta minkäs teet. "Fina flickan, nu går vi hem". Aaaaaaaaaaaaargh! Anteeksipyynnöt ja pahoittelut ja seliseliselitykset joukolle "tää on kyl ihan kiltti, mutta.." ja leuka rinnassa kotio. Tämä porukka ei ottanut ongelmaa mutta tuon kun toi tomppeli tekee väärälle ihmiselle niin kusessa ollaan.

Ongelmanhan voisi kiertää sillä että ulkoilisi tuon kanssa aina kytkettynä mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että koiran tulee saada juosta vapaana ainakin muutaman kerran viikossa, mielellään päivittäin. Ottaa päähän se että tiedän, siis tiedän ja olen aivan varma siitä että Ady osaa luoksetulon, sitä ei vaan huvita, se on kuriton ja tekee mitä lystää. Ja miten tuollaista kouluttaa, sehän tietää tasan tarkkaan milloin on koulutus kyseessä, se tietää milloin taskuissa on nakkia, milloin nappulaa ja milloin olen tyhjätasku. Se arvioi aina erikseen kannattaako sen olla mieliksi vai ei. Hyötyykö se siitä ja miten. Kumpi on kivempaa, paskan syönti/ jäniksen jahtaaminen/ haistelu/ ihmisille huutaminen vai palkka. Milloin mikäkin, ota tuosta nyt sitten selvää. Ei auta muu kun jatkaa luoksetulon vahvistamista, ennakoida tilanteita entistä enemmän ja nostaa itsensä tästä kuopasta yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toivoa, toivoa niin maan pirusti että tuo koira joskus vielä elämänsä aikana alkaisi tottelemaan. Yhdessä vaiheessahan se toimi jo melkein kun ajatus, se taisi olla joskus 2 ja 2½ vuoden ikäisenä mutta nyt menee taas ihan miten sattuu.

Noniin, eiköhän tämä tästä. Huomenna on Iivan kanssa Marjaanan tottiskurssi, ihanaa, pari aikaisempaa kertaa on ollut todella hyviä ja antoisia, oikein sellaisia supermotivoivia, eiköhän tämäkin kerta täytä odotukset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti