Voihan perjantai!

Mistäs sitä aloittais. Adyn kanssa menee taas niin päin persettä kun vaan voi, Iiva sen sijaan on oma ihana itsensä. Niin helppo. Ja voi luoja että osaankin arvostaa sitä.

Adyhän on koko kevään ja kesän ollut enemmän tai vähemmän epäluotettava, on ollut hyviä päivä ja on ollut huonoja, nyt loppukesästä niitä huonoja tulee jatkuvasti vaan enemmän ja enemmän. Suurin ongelma on luoksetulo ja kiinniantaminen yhdistettynä ihmisille haukkumiseen. Aivan kamala yhdistelmä. Päivällä mentiin koirapuistoon, yhdessä tarhassa oli pari koiraa joiden kanssa Ady ja Iiva on aikaisemmin ollut samallapuolella jakaikkion mennytihan ok, nyt kuitenkin (onneksi) vein ne tyhjään tarhaan. Toisella puolella toinen koirista (narttu) haukkui paljon ja tiedän ettei Ady tykkää kun muut koirat haukkuu, yleensä se on kuitenkin väistänyt, mennyt pois tilanteesta mutta nyt se toisella puolella oleva koira rupesi räyhäämään siinä aidan vieressä ja Ady meni rähjäämän sille. Kutsuin sitä luokse ilman mitään vaikutusta, yritin mennä ottamaan sitä kiinni mutta se juoksi karkuun, häntä heiluen. Sain sen taas kaukokäskyllä istumaan josta otin sen kiinni ja laitoin molempien remmit siihen kiinni. Istuin hetken ja pidin siitä kiinni ja se pöhisi vielä siinäkin, jouduin monta kertaa käskemän sen hiljaiseksi ennen kun meni jakeluun.

Perkele itse

Iiva hepuloi, muut väistää

Kävin tämän jälkeen ostamassa 6 metriä pitkän liukkaan liinan ilman silmukoita, Adyn uusi varuste.

Illalla oli varikkotreenit. Ady ja Frodo olivat mukana tallamaassa aluetta. Iivan kanssa keskityttiin siihen piilolla pysymiseen. Suunniteltiin etukäteen hyvät piilot, käytiin rauhassa läpi maalimiestoiminta ja onnistuttiin treenin kanssa oikein tosi hyvin. Ensinnäkään Iiva ei juoksennellut melkein yhtään ylimääräistä, se tarkensi hyvin ja nopeasti, ja se ei päässyt poistumaan piiloilta, yritti muutaman kerran mutta maalimies kutsui takaisin. Olen oikein todella todella tyytyväinen treeniin.

Tuossa pieni videopätkä viimeiseltä maalimieheltä, tarkoitus oli kuvata sen häntää, Iivalla on hurjan iloinen häntä :)

Treenien jälkeen menin sauvakävelemään koirien kanssa, nyt toista kertaa. Ekalla kerralla meni tosi hyvin, molemmat koirat pysyivät hyvin edessä ja liikkuivat sopivaa vauhtia. Tänään ei sitten sujunutkaan. Ady pisti ihan ranttaliksi koko homman. Halusin että se kävelee edessä mutta se painui koko ajan metsän puolelle haistelemaan ja hidastelemaan. Ajattelin että laitan Iivan vasemmalle puolelle stoppaamaan Adyn metsäänlähtemiset mutta se teilasi Iivan tieltään ja painui metsään. 10 minuuttia korjasin sitä pururadan oikealle reunalle kiltisti ja kärsivällisesti, kehuin vuolaasti oikeasta toiminnasta mutta ei, Ady painui sinne vasemmalle hidastelemaan jatkuvasti. Loppujen lopuksi meni hermo ja seuraavat 10 minuuttia sitten vähemmän nätisti kerroin Adylle missä haluan sen kulkevan, sain sen kulkemaan maksimissaan 3-4 metriä halutulla paikalla ennen kun se taas painui sinne vasemmalle metsään hidastelemaan. No, yhtäkkiä se sitten antoi periksi ja loppumatka menikin täysin ongelmitta.

Lenkin jälkeen menin koirapuistoon, Adyllä oli valjaissa liina kiinni. Ja jonkin aikaa siinä istuttuani niin Ady huomasi jonkun ohikulkijan jossain melkein sadan metrin pässä. Järjetön meluaminen, luoksetulokäskyn täydellinen mitätöiminen, lähdin Ady kohti, Ady leikkipomppua poispäin, minä liinasta kiinni, "sensuroitu", ja oikeesti, olisitte nähnyt Adyn ilmeen, se oli edelleen ihan sen näköinen että "miten sä sait mut kiinni". 

Ady on ilmeisesti nyt aikustumassa, se täyttää kuukauden kulttua 4. Luulen että se yrittää nousta minun yläpuolelle, nyt jos koskaan taitaa olla viimeiset hetket tehdä jotain asialle tai olen kohta niin syvässä suossa ettei sieltä hevillä nousta, tämä on nyt jo kestänyt liian pitkään. Olen nyt pari päivää kypsytellyt ajatusta jääkaudesta, minun on tehtävä itsestäni halutumpi ja arvostetumpi, ei me voida loppuikäämme tapella näistä asioista, eikä se johda mihinkään että raivoan sille. Minun täytyy vielä psyykata itseäni jonkinverran että pystyn siihen, ja suunnitella miten toteutan sen. Luulen että Ady saa muuttaa eteiseen silloin kun olen kotona, ja katson saanko jonkun systeemin kehitettyä että saisin sen vaikka keittiöön ja kylppäriin työpäivien ajaksi. Siltä lähtee nyt sohva ja sänkyoikeudet, ei rapsuttelua, ei höpöttelyä, ei huomiota. Ruokaa, vettä ja liikuntaa.