perjantai 9. elokuuta 2013

Lintutornikiipeilyä ja varikkotreeniä

En ole juhannuksen jälkeen uskaltautunut sille pellolle josta nämä silloin lähtivät sen rusakon perään, nyt sitten rohkaisin mieleni ja menin sinne. Rusakot pysyivät poissa mutta sen sijaan peurat olivat päätyneet samaan aamulenkkipaikkaan meidän kanssa. ONNEKSI huomasin peurat ennen Adyä ja kerkesin napata sitä hännästä ja poskinahoista ennen kun olisi lähtenyt perään. Iiva ravasi/ laukkasi hitaasti ehkä kymmenen metriä niiden jälkeen ja jäi siihen sitten katselemaan niiden pomppimista metsään, ja tuli sitten luokse. Aika komeita otuksia, ja hassun näköistä se niiden pomppiminen. Ja minun on nyt vain uskottava että minulla ei ole mitään menemistä tuolle pellolle muuta kun koirat kytkettynä.

Tämä kuva on otettu vähän ennen kuin peurat juoksivat edestämme tuon tien yli..


Ollaan käyty myös rannalla ja sain Iivan taas uimaan. Sehän ei ole tämän minun matkauintikeksinnön jälkeen enää vapaaehtoisesti mennyt uimaan, kahlaillut ja vesileikkinyt se on mutta ei ole ottanut yhtäkään uimavetoa. Laitoin sellaisen lautasmallisen frisbeen päälle muutaman nappulan ja sen kellumaan veteen sen verran syvälle että jalat ei enää yltänyt pohjaan, hetken Iiva arpoi oliko nappulat sen arvoisia mutta sitten se uskaltatui hakemaan uimaan. Ensin se yritti syödä ne nappulat siellä syvässä vedessä mutta seuraavalla kerralla se jo tajusi tuoda frisbeen niin että sai pohjakosketuksen.

Eilen käytiin ensin Sikosaaressa kiipeilemässä lintutornissa ja sitten mentiin varikolle hakuilemaan. Porrastreenit menivät oikein todella hyvin. Ylöspäin ei tietenkään ollut mitään ongelmia ja molemmat tulivat hyvin alaspäin, Ady itki vähän alussa muttakun kannustin sitä alhaalta niin se lähti laskeutumaan. Adyllä on varmaan paljon vaikeampaa laskeutua jyrkkiä portaita kun se on massiivisempi, läskimpi ja lyhytjalkaisempi kun Iiva. Ady kävi myös pyörimässä, ja mitä ilmeisimmin myös syömässä, jossain jaskaläjässä. Onneksi siinä lähellä on matonpesupaikka niin kävin pesasemassa sen ennen kun suunnattiin treeneihin. Adyä ketutti ihan hirveästi.

Sikosaaren lintutorni

"Tuu jo!"

Yhdessä ylöspäin kiipeämistä.

Ady matkalla kolmanteen kerrokseen.

Näkymä tornista, vastarannalla näkyy Ekudden. Joku oli tuonut tuonne torniin kasan kääpiä ja Iiva pelkäsi niitä ihan hirveästi, sinkoili laitoja pitkin eikä uskaltanut mennä lähellekään.

Laskeutuminen alkaa

Adyn tyyli, se tulee ihanan rauhallisesti alaspäin, Iiva kipittää nuo portaat ihan kuin mitkä tahansa loivemmatkin portaat, ja se on vähän pelottavaa minun mielestä.

Kakkos ja ykkös kerroksen välissä

Matkalla maantasalle.


Erittäin närkästynyt Maailmannavankuningatar mattolaiturilla pesutoimenpiteen jälkeen. Ja koska haju ei lähtenyt irti ilman saippuaa se joutui kotona illalla vielä toistamiseen shampoopesuun.


Varikolla oli ensin Iivan vuoro. Iivalle halusin alustoja ja sellaisia rauniotyyppisiä piiloja sekä umppareihin valmistelevia. Ja niitä saatiin neljän maalimiehen verran. Iiva teki hyvin töitä, jaksoi paikallistaa ja ilmaisikin vaikka ei ihan niin hyvin kuin metsässä.

Ensimmäinen maalimies oli traktorin kauhan ja muun romun alla.


Toinen maalimies oli ison kyltin takana piilossa putkessa.

Kolmas maalimies laatikossa jonka kansi oli 20-30 cm auki.

Täysillä neljättä paikallistamaan!

Iivalla on haju, maalimies on tuossa oikeanpuolimmaisemmassa putkessa joka on vähän pystyssä. Iivan pitäisi periaatteessa nähdä maalimies mutta sehän ei käytä silmiään kun se etsii vaan pelkästään hajuaistia eli paikallistamiseen meni jonkin aikaa.

"Näen läpi, mahdun läpi"





Nyt ollaan jo lähellä.

Siellä!

Ilmaisu ja palkka.

Erittäin onnellinen ja tyytyväinen.

Ady oli maailman iloisin ja innokkain ja onnellisin ja kaikkea kun se pääsi etsimään. Sen silmät loisti ja se vaan pomppi ja laukkaili täysillä ja nosti molemmat maalimiehet hyvin, joutui kumpaakin tarkentamaan hetken. Ärsyttää joka kerta kun otan sen hakutreeneihin että meidän tottis on niin retuperällä, se tekee niin hyvin töitä niin mielettömällä innolla ja sen motivaatio on niin hyvä, sen kanssa olisi ollut kiva lähteä kokeisiin. Toisaalta annan kyllä itselleni armoa, Ady on ensimmäinen koirani, kotikotonakaan ei koiria ollut, Ady ei tosiaankaan ole helpoimmasta päästä ja Adyn saadessani en tiennyt mitään tottelevaisuusliikkeiden tekniikoista ja opetin sen väärin, enkä osaa korjata niitä virheitä enää, eikä motivaatio eikä aikakaan riitä. Mutta kuviin, tässä Ady etsimässä kadonneita.

Jiihaaaa!

Jabadabaduuuu!

Nuusk. Missä haisee ihminen?

Löytyi!

Juustoo!!

Jeejeejeeee!

Löytyi!

Puntattiin Ady viereiselle tasolle josta ilmaisu jatkui.

Palatessamme Adyn kanssa takaisin autolle takapenkillä odotti maailman suloisin otus.



Bloginkirjoitusseura lauantaiaamuna. Täptäptäptäptäptäptäptäp.. Suloisuuden häntä on iloinen :)

Bloggaajan seuraneiti venyttelee

Tänään mennään pitkälle metsälenkille, laiskotellaan, mennään ehkä pihalle puuhailemaan ja huomenna on vuorossa rauniotreenit Oittaalla. Mukava viikonloppu tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti