Ulkoilua ja sisäilyä

Syksy on ollut harvinaisen miellyttävä, kuivaa, aurinkoista ja sopivan lämmintä. Hirvarit on kuollut pois, tai ainakaan ne ei enää käy kimppuun ja ollaan käyty melkein päivittäin metsässä ulkoilemassa. Ollaan käyty Holkenilla ja nyt uutena tuttavuutena Tarkkisen ja Humlan välissä olevassa metsässä. Ihan ensimmäiseksi täytyy hehkuttaa Adyä joka on käyttäytynyt aivan supermallikkaasti nyt jo monta viikkoa. Eristys on purettu jo aikoja sitten ja siihen ei ole tarvinnut palata, Adyllä on täydet sohva- ja sänkyoikeudet ja liinakin on jätetty pois ulkoiluvarusteista. Ady on totellut kaikki luoksetulokutsuni, jos ei ekalla niin sitten tokalla käskyllä, luoksetulot tapahtuu laukassa ja se hakee katsekontaktia. Ady viihtyy ja tykkää ihan hirveästi olla metsässä, se haistelee, kuljeskelee, laukkailee, piehtaroi, ravailee ja kuseksii, ja Iivan kutsuessa leikkiin tai ralliin niin Ady on heti mukana. Ihanaa ihanaa ihanaa!!

Oltiin muutama päivä sitten siellä "uudessa" metsässä, ulkoilutin kameraa, mutta vaikka olikin aurinkoinen päivä niin valo ei riittänyt vauhtikuviin, harmi, sillä polulla oli kaatuneita puita joiden yli koirat hyppelivät.

Voitte varmaan kuvitella kuinka harmittaa ettei tämä kuva onnistunut..

Syksy

Ollaan myös käyty jonkinverran koirapuistossa, mennään yleensä myöhään illalla kun puisto on tyhjilään, tai sitten sille tyhjälle puolelle.

Iiva katselee pikkukoirien leikkejä

Johannan Ameliesta on kasvanut iso tyttö, Amelie oli innoissaan kun sai taluttaa Iivaa.

Iiva ja Amelie

Loput kuvat onkin sitten sisältä.

Iivan aamuvenyttelyt

Ady haaveilee

Ellulta saadyt Adyn synttäri Hot Dog-luut

Iivan vaahdon sotkemat sääret, yyyyh

Iiva syö kaikki luut niin kauhealla vimmalla että se meinaa läkähtyä, siis oikeasti, luun syöminen on Iivalle kuin urheilusuoritus, sitä ei tosiaankaan voi jättää yksin luiden kanssa, se nielee kokonaisena heti kun vaan mahdollista, ja se "heti kun vaan mahdollista" tarkoittaa sitä kun luusta on noin 15 cm jäljellä, yleensä vaihdan luut Adyn kanssa päikseen siinä vaiheessa kun homma rupeaa Iivan kanssa näyttää riskaabelilta, Ady syö siis huomattavasti hitaammin.

Siivouspäivän fiilistelykuva

Tämä veti sanattomaksi. Minä ja Ady oltiin vallattu koko sohva niin ettei Iiva mahtunut mukaan, Iiva ratkaisi ongelman hyvin Iivamaisella tyylillään.

Kävin taas Käpäläkulmassa luuostoksilla, siellä on paljon erilaisia luita ja rustoja, ja mikä parasta, siellä on myös isoja luita. Tässä Iiva sian lihaisan selkärangan kimpussa, pala oli alunalkaen noin 30 cm pitkä ja paksuus näkyy kuvassa, aikaa tuon syömiseen kului vartti, katsoin kellosta, eli aikamoisella vauhdilla tuokin minun mielestä iso luu hävisi kitusiin. Noita oikeita luita missä ei ole rustoa voin antaa syödäloppuun asti, niitä se ei niele, luulen että sitkeys on se mikä saa Iivan nielemään isoja paloja, se ei malta pureskella kun ei saa riittävästi paloja purtua irti? tai näin olen ajatellut..?

Adyn luu oli ihan aavistuksen pienempi, aikaa sen tuhoamiseen meni reilu 20 min.

Tein eilen illalla kasvissoseita. Tumman vihreässä on kurkkua, jäävuorisalaattia,amerikansalaattia, lehtikaalia, persiljaa, tilliä ja basilikaa. Vaaleanvihreissä purkeissa on kukkakaalia ja parsakaalia. Etummaisissa purkeissa banaania ja punaisia viinimarjoja.