Onnistumisia ja arkea

Koko viikko on ollut täynnä onnistumisia!

Aloitetaan ehkä tärkeimmällä. Ady on edelleen käyttäytynyt erinoimaisen hienosti. Luottamus meni niin reippaasti miinuksen puolelle silloin alkusyksystä että vaikka se sen jääkausi/liina/pienennetty ruokamäärä -kuurin jälkeen ei ole kertaakaan(!) sikaillut luoksetulojen tai huutamisten osin, niin en vieläkään pystyluottamaan siihen samalla tavalla kun aikaisemmin. Koko ajan on sellainen pelko persiissä että milloin se sikailu taas alkaa, mutta so far so good! Nauttikaamme.

Kierosilmäkiinalainen tulee täysillä luokse!

Toinenkin kiva asia liittyy Adyyn. Luulen että se on laihtunut. Sillä näkyy liikkeessä (ihan selvästi) kylkiluut, sen vatsalinja on vähän noususuuntainen ja sen energiatasot ja kestävyys on noussut ihan huimasti. Puntarilla ei olla käyty.

Olin ajatellut pitää tällaisen viikon miniloman harrasteista, mutta keskiviikkona sorruin, pyysin Frodon Ellua mukaan kentälle apuohjaajaksi pöydille. Vaikka se edellinen hieman haastava kerta päättyikin ihan onnellisesti niin olin kuitenkin varautunut motivaation nostamis treeneihin ja ihan perusasioihin.
  Ensin lähetin ihan läheltä pöydälle. Iiva sinkosi kuin tykinkuulasta, loikkasi pöydälle, meinasi valua toiselta reunalta alas, pysyi kuitenkin pöydällä ja paiskautui makuulle. Superkehut ja palkka. Uudestaan sama harjoitus, ja yhtä villinä Iiva suoriutui. Sitten pidensin vähän matkaa, "pöytä", ja taas sama juttu, täysillä pöydälle, sivuliusu, maate. Ellu ihmetteli että mikä se ongelma oli :)
  Kun tämä nyt menikin oletettua paremmin, niin kokeilin sitten merkin kanssa. Siinä taisi tapahtua jotain, en nyt muista, oliko niin että ekalla kerralla ei lähtenyt merkille vai että ei jäänyt merkille odottamaan. Tokalla kerralla kuitenkin lähti merkille reippaasti, söi, odotti, ja lähti "pöytä" käskystä pöydälle jossa ei myöskään ongelmaa. Tehtiin vielä kerran niin että Ellu siirtyi kauemmas pöydästä. (Apuohjaaja on siis palkannut makuullemenosta ja seissyt lähellä pöytää). Nyt meni täydellisesti, ekalla käskyllä merkille, jäi odottamaan, käskyllä pöydälle jossa hieno maahanmeno ja superkehut ja palkka. Lopetettiin siihen.
  Seuraavaksi siirretään apuohjaajaa vielä vähän kauemmas ja ruvetaan harjoittelemaan muita pöytiä. Tähän asti ollaan harjoiteltu pelkästään oikeaa pöytää, seuraavaksi sitten joko vasenta tai sitä joka on suoraan edessä. Iiva saa palkan lähes joka kerta merkillä, siellä on siis kippo johon nakkaan nakinpalasia kun palataan pöydältä lähetyspisteeseen. Joskus harvoin huijaan, leikin että laitan kippoon palkkaa vaikken laitakaan, silleen saan Iivan menemään reippaasti merkille, ja kun saa palkan taas monta kertaa sen jälkeen niin merkillemeno ei hidastu. Pikkuhiljaa täytyisi varmaan vähentää merkin palkkoja.

Kotona ollaan harjoiteltu noudon alkeita. Koko liikkeen saisi minun puolesta haudata historiaan. En tykkää ollenkaan. En osaa kouluttaa. Iivalla ei ole minkäänlaisia noutajan taipumuksia. Ei tule mitään. Näillä fiiliksillä otin taas härkää sarvista. Nyt on kolmas harjoituskerta takanapäin. Ja vaikka valoa ei näy tunnelin päässä, niin tunneli sentään näkyy. Se on jo paljon. Olen muutaman kerran aikaisemminkin tänä vuonna yrittänyt tehdä tälle noutoasialle jotain, mutta aina luovuttanut.
  Kun viime viikonloppuna taas aloitin Iiva osasi olla väärässä mielentilassa ja painostua. Se osasi myös tökätä kuonolla patukkaa ja "soittaa huuliharppua", eli avata suu patukan ympärillä ja siirtää suuta patukan päästä päähän koskematta hampailla siihen. WAU!! Tuosta siis lähdettiin liikkeelle. Nyt kolmen harjoituskerran (kotona olohuoneessa) jälkeen se melkein innostuu kun yritän leikkiä sen kanssa patukalla, se siis katsoo patukkaa ja liikkuu sen perässä, joskus jopa yrittää saada sen kiinni. Iiva painostuu edelleen välillä, mutta ei ihan hirveesti, se näkyy lähinnä makoiluna ja flegmaattisuutena. Joudun siis innostamaan sitä aika paljon. Tänään se ekaa kertaa oli jopa melkein innostunut ihan lopputreenistä, ja lopetin sitten siihen. Tänään onnistuttiin varmaan viitisen kertaa nostamaan patukka maasta ja pudottamaan se vasta 1-2 sekunnin jälkeen, kerran kerkesin saada kopin. Huikeaa!! Mä vihaan noutoa. Yritä tässä nyt sitten asennoitua positiivisesti.

Kävin eilen taas Käpäläkulmassa ostamassa rasvoja, luita ja sisäelimiä. Normilihat ostan rekasta. Se kauppa on paratiisi. Siellä on ihan kaikkea mitä voi kuvitella ja vielä vähän päälle. Sieltä saa myös isoja luita. Niitä on erikseen pakattuna tai esim kahden luun pakkauksissa. Nyt siellä on esimerkiksi rotukarjan eri osien luita, esim häntää, niskaa, säärtä.. Luihin on yritetty jättää vähän lihaakin mukaan, ja rustoja. Siellä on possun luita, poron luita, lampaan luita, siipikarjan luita, hevosen luita.. Eri eläinten eri sisäelimiä, rasvoja, palalihoja ja jauhelihoja. Lohtakin sieltä saa sekä rasvattomampana että rasvallisena versiona.

Ady nautiskelee härän hännällä, kilon palanen

Iiva ja puolentoistakilon painoinen pala härän häntää.

 Tuossa laadukas minuutin video luunsyöjistä.

Olenkohan aikaisemmin kertonut Iivan vimmasta syödä noita luita. Se on kuin urheilusuoritus. Perjantaisen urheilusuorituksen jälkeen urheilija oksensi kaikkien aikojen komeimman limavaahto-oksennuksen.

kas tällainen pieni kasa sieltä tuli

Ei pelkästään laaja, vaan myös korkea. Taustalla Iiva uudessa pedissään.

Sitten sohvailukuvia.

Iivan 4-pack, nakumaha <3

Ady on sylikoira, ja Adyllä on isot töpselit, ei ole ahtaat röörit tällä ei. Olen muuten huomannut että joillakin bulmastiffeilla on ahtaat sieraimet, olin jotenkin kuvitellut että se on ranskisten ongelma, mutta ilmeisesti näilläkin sitä esiintyy, Adyllä tosin ei.

Iiva rakastaa

Iivan töpselit, näistäkin pääsee ilma kulkemaan.

Ady lepäilee

Kyl on kaunis!

Mainittakoon vielä että molemmille on nyt hankittu uudet talvitakit, Adylle Pompan punainen, ja Iivalle Pompan liila. Olen ollut vannoutunut Hurtta fani mutta niiden takit eikä oikeastaan valjaatkaan tahdo pysyä suorassa selän päällä vaan ne valuu toiselle kyljelle. En tiedä onko syy Hurtan vai koirien mutta kokeillaan nyt Pomppaa, vaikutti kaupassa ainakin hyvälle. Ja värit on hienoja.