Adyn ja Iivan päiväkirja: Tylsyyttä, raato, pöytiä ja varikkoetsintää

Tylsän viikon loppupuolelle saatiin onneksi jotain kivaa tekemistä. Koko viikon satanut enemmän tai vähemmän, pimeätä aamulla ja pimeätä jo iltapäivästä, aurinko laskee ennen kun töistä kerkeää kotiin.. Masentavaa.

Torstaina käytiin kentällä, halusin harjoitella pöytiä. Tähän asti olen tehnyt merkiltä pelkästään oikealle pöydälle menemisiä, nyt halusin harjoitella vasenta pöytää. Aloitin ihan siitä metrin päästä, muutama kerta ylöshyppy pöydälle, maatemeno ja palkkaus. Pikkuhiljaa siirryttiin kauemmas ja kauemmas kunnes oltiin jo merkin kohdilla. Kenttä oli märkä ja merkin ja pöydän väliin jäi iso vesilätäkkö. Iiva ei tykkää vesisateesta, eikä vesilätäköistä. Jos itse olin Iivan ja pöydän välissä niin Iiva meni paremmin, mutta jos siirryin pois siitä välistä niin Iiva kiersi koko sen valtavan lätäkön ja hipsi sitten pöydälle. Pari kertaa se kävi katsomassa pöydän vierellä olisko siellä herkkuja, ja kun ei ollut, ei mennyt pöydälle, silloin aina otin taas lähempää muutaman kerran että sain vahvistettua sen että palkka tulee kun pöydälle menee makaamaan.

Punainen pallo on merkki, ruksit on minä, ja viivat on Iivaa, eli jos seisoin viininpunaisen ruksin kohdalla niin Iiva meni suoraan pöydälle, jos seisoin liilan ruksin kohdalla se kiersi melkein aina tuon lätäkön.

Pari kertaa tein myös oikealle pöydälle, siellä ei ollut lätäköitä ja Iiva taitaa tykätä tästä(kin) tehtävästä, hienot onnistumiset väliin ja sitten taas jatkettiin vasemmalla pöydällä. Vaihtelin paikkaa mistä käskin pöydälle, ja kun huomasin että se rupeaa väsymään niin laitoin sitten pöydälle namit (en siis palkannut maakuullemenosta) valmiiksi odottamaan niin että Iiva näki kun laitoin ne sinne. Menin Iivan puolelle lätäkköä ja lähetin pöydälle ja sinne meni lätäkön yli ja pöydälle. Olen ihan tyytyväinen, sekä Iivaan että minuun, etten hermostunut siitä lätäkönkiertämisestä vaan jätin sen omaan arvoonsa, uskon että Iiva menee huomattavasti paremmin kun saa muutaman kerran vielä treenata, mielellään ilman lätäköitä :D

Lauantaina oli varikkoetsintää. Oltiin yhdistetty kaksi ryhmää kun molemmissa ryhmissä oli vähän porukkaa. Vierailla maalimiehillä on hyvä harjoitella, Iiva ei ole koskaan reagoinut vieraisiin, mutta jotkut koirat tottuvat etsimään vain oman ryhmänsä maalimiehiä. Halusin Iivalle tällä kertaa etsintää, koska viime viikolla oli kahdet treenit missä keskityttiin muihin asioihin (risteily, ilmaisu) ja palkattiin suoraan ilman ilmaisua. Toivoin vaihtelevia piiloja, ja yhteen piiloon meni toisesta ryhmästä äiti ja alle kouluikäinen lapsi. Lapsi kiljui riemusta kun Iiva löysi heidät, ensin säikähdin että Iiva oli tallonnut sen vahingossa mutta kun toisen ryhmän jäsenet rupesivat naureskelemaan ja sanoivat että lapsi kiljuu aina riemusta kun hänet löytää niin sekin säikähdys meni nopeasti ohi. Iiva ei ollut reagoinut riemunkiljahdukseen mitenkään. Yhteensä maalimiehiä oli 5, ensimmäinen oli putkien ja pressujen alla, toinen oli putkessa (sieltäkin kuului naurua :D ), kolmas muutaman metrin korkeudessa betonitasojen päällä (tässä Iiva ilmaisi kun ei päästy heti palkkamaan), neljäs oli arkussa ja viides rekkalavan kyydissä. Iiva löysi kaikki paitsi viimeisen todella nopeasti. Se liikkuu hyvin, se käyttää nenäänsä hyvin, se suuntaa oikeaan suuntaan ja se paikallistaa hyvin. Hyvänmielentreenit.

Ainiin, meinasin unohtaa kertoa. Lauantaiaamuna kiersin lenkin jota ollaan nyt ruvettu käyttämään, (se on vain kilometrin pituinen, kiertää meidän piha-alueen, pienen metsän, pellon ja metsän läpi tielle) niin ihan tuossa alle sadan metrin päässä löysin raadon kuusen alta, ehkä peura? Siitä ei ollut kun luut ja karvat jäljellä. Koirat ei tullut sitä tutkimaan, mutta ne haistelivat ihan villinä siinä lähellä, verta oli varmaan levinnyt siihen ympäristöön. Edes Iiva ei meinannut tulla luokse käskystä, sain sen kuitenkin komennettua lähelle, Adyä en sen kummemmin edes yrittänyt, se ei kuitenkaan olisi lopettanut jäljestämistä ja tutkimista, kehuin ja syötin Iivaa ja Frodoa (joka oli ollut yökylässä) suurieleisesti niin Adykin sitten tuli. Päästiin jatkamaan matkaa, ne oli ihan hyvin hallinnassa kun olivat käskyn alla mutta heti kun vapautin niin syöksähtelivät taas ihan villeinä ensimmäisen hajun luokse ja tutkivat ja imivät hajuja hullun lailla sisäänsä. Kerran Ady säntäsi jonkun perään, mutta tuli melkein heti takaisin, Ady lähtee näkölähdöllä jahtaamaan mutta kun saalis katoaa näköpiiristä niin kiinnostus lopahtaa, onneksi. Kun tulin takaisin pihaan niin naapurin "metsämies" oli ulkona, kävin kertomassa raadosta ja näytin kuvat jotka olin ottanut, epäili ilveksen olleen asialla.. Molemmat koirat olivat jo ulostullessaan haistelleet karvat pystyssä ja häntä koipien välissä sinne metsään päin mistä sen raadon löysin, mutta ajattelin lähtiessäni että ne varmaan haistaa jotain metsäneläimiä, ne varmaan haistoivat sen veren..